Suomen kuulumisia!

Päivittelen taas vähän täältä suomesta.

Viikonloppu meni rellestäessä ja oli tosi hauskaa. Sai vähän nollata, bilettää vaan koko yö ja viettää seuraava päivä sängyssä maaten. Saattaa joidenkin mielestä (kuten äitin) kuullostaa yhden päivän hukkaan heittämiseltä, mutta joskus se on oikeesti ihan kivaa.

Kaveri myös teki ihanaa fetajuustokanaa!

Maanantaina olin vielä vähän väsynyt viikonlopusta. Tiistaina kävin taas äitin kanssa salilla treenaamassa.
Tänään olin aamulla kaupungissa ja ostin uudet tallikengät. Ne on Mountain Horsen talvikengät ja niissä on lampaankarvavuori. Ne oli tosi kivat kävellä ja alennuksen jälkeen niille jäi hintaa vain vähän päälle kuuskymppiä!

Lisäksi ostin 2 t-paitaa ja kivan vyön ginasta, sekä sveitsin tuliaisia mm. preaidentti kahvia ja helosania. Vielä perjantaina pitäs löytää viimeiset tuliaiset.

Tänään illasta kävin Äimäraution ratsastuskeskuksessa koulutunnilla ja menin tällä
Oli oikeasti aika kamalaa. Kun on tottunut ratsastamaan ammattiratsastajien ratsastamilla hevosilla, on vähän vaikea yhtäkkiä saada ratsastuskoulun hevonen toimimaan. Tuntui, että en saanu pohjetta kunnolla läpi ja ulkoavut eivät myöskään menneet täysin läpi. Se ei rentoutunu niskasta yhtään vaan veti vaan pää pystyssä menemään. Lisäksi oli tosi vaikeaa aluksi ratsastaa synteettisellä yleissatulalla, kun on tottunut ratsastamaan laadukkaalla rasvanahkaisella estesatulalla.
Tunnin aikana sain ehkä 2 kommenttia eikä tunnista muutenkaan jäänyt käteen yhtään mitään. Mut selvis ainakin mulle se, että en halua enää käydä ratsastuskouluissa. Ja juu, ehkä olen vaan oikeasti paska ratsastaja, mutta haluan et tää harrastus on mulle mielekästä. Mielekästä se on silloin, kun saan ratsastaa samaa tuttua hevosta kokoajan. Kehityksen kannalta se olisi varmaan toki parhain vaihtoehto ratsastaa paljon eri hevosia, mutta en koe että opin mitään tunneilla, joissa saan ehkä muutaman kommentin.
 Mut tää on ihan makuasiakin. Itse kuitenkin taidan olla vielä sen verran surkea ratsastaja, että mulle vaan on helpompaa ratsastaa hevosia, jotka on valmiita paketteja, tai sitten mulla ei vaan riitä kärsivällisyys.
Nyt on kyllä melkonen masis päällä ja mietin taas, että voiko musta koskaan ikinä tulla hyvää ratsastajaa, mutta toivottavasti se menee ohi viimestään sitten kun pääsen tutun ja rakkaan Zamiran kyytiin.

Tämä viikko on menny hirveen nopeasti ja huomenna on jo torstai. Ahdistaa ajatus töihin paluusta vaikka se on vasta ens viikon tiistaina. Se matkustaminen on niin inhottavaa! Ahistaa vaan se ajatus, että nyt mun pitää taas painaa duunia seuraavat 6-7 kuukautta putkeen ja kun tulossa on vielä kesä ja laidunkausi ja kisakausi. Toki kesällä on paljon kivempaa kun on lämmin ja saa ratsastaa ulkona. Talvessa on myös huono puoli klippaaminen, kun kesällä sitä ei tarvi tehdä. Mutta toivottavasti mulla olis vielä joku kiva heppa tänäkin vuona ratsastettavana ja kehittyisin ratsastajana taas vähän lisää ja toivottavasti meillä olis sama hyvä tiimi vielä tänäkin vuonna ja saatas hommat tehtyä kunnolla porukalla.
Tuntuu, että en oo täällä suomessa ollessani saanut aikaiseksi mitään kunnollista. Mutta toisaalta tärkein oli se, että sain lomaa töistä sekä nähdä perhettä ja ystäviä. Rahaa on toki palanut ihan kiitettävästi, että sen puoleen on tullut tehtyä muutakin kuin maattua kotona.
Loppuviikon suunnitelmissa on parin ystävän näkemistä ja sitten ihan vaan kotona oleskelua perheen ja kanssa ja rentoutumista, sekä valmistautumista taas töihin palaamiseen :)

Suomessa!

Oon ollu nyt sunnuntaista asti suomessa, joten siksi en ole kirjoitellut. Alkuviikko meni ihan sairaan nopeasti ja nyt on jo perjantai! Matkustin melkein kokonaan sunnuntaipäivän ja saavuin väsyneenä kylmään ouluun puoli viideltä iltapäivällä. -10 astetta tuntui maailmanlopulta ja mietin, että miten ihmeessä selviän tästä. No onneksi untuvatakki on keksitty ja megaiso kaulahuivi! Tähän on nyt taas tottunut ja se on vissiin luvannut ens viikoksi vähän lauhempia kelejä :)
Maanantaina kävin ystäväni luona Haukiputaalla ja Tiistaina menin shoppailemaan äitin kanssa sekä kahville! Ostin pari satiinipaitaa, mustan hameen ja mustat nahkaiset korkkarisaappaat :p Keskiviikkona otin rennosti ja me käytiin mummolassa. Eilen ystäväni kävi täällä ja menin illalla äitin kanssa salille. Tänään on sitten illalla sokka irti kun lähden haukiputaalle ystäväni kanssa vähän bilettämään! Mulla on nyt vaan 2 kaveria jotka sattuvat asumaan suomessa ja kumpikaan niistä ei halua lähteä Ouluun baariin :( Pakko ens viikolla keksiä jotain, sillä ei se nyt tule kuuloonkaan, että en pääse oulun baareihin bilettämään!
Mutta uskon, että tästä illasta tulee ihan kiva ja kuvia on sitten luvassa ;)

Lauantaina olis tarkoitus nähdä toista suomessa asuvaa ystävääni saunaillan, leffan ja viinin merkeissä. Me ei tällä viikolla aikaisemmin olla voitu nähdä, koska hän asuu Kemissä. Sunnuntaina olis tarkoitus mennä taas salille ja ens viikolla vielä 2 kertaa. Siten yritän vielä vähän rentoutua, mutta se on jotenkin vaikeeta. Tänäänkin siivosin tän mun vanhempien asunnon lattiasta kattoon. Tuntuu, että en osaa vain maata sohvalla ja katsoa telkkaria! Ehkä sitä sit ens viikolla tajuaa, että loma alkaa lähenemään loppuaan ja sit alkaa vähän rentoutumaan. Mut jokatapauksessa se on ihan huippua, kun ei tarvi siivota karsinoita tai tehdä muita tallihommia nyt vähään aikaan. Ratsastamaan toki on vähän ikävä, mutta meen varmaan ens viikolla koulutunnille Äimärautiolle, koska raahasin ratsastuskamppeetkin tänne mukaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoilleni ja palaan asiaan pian! :)

Kouluvalkka nro. 2

Tänään oli siis taas C:n kouluvalkka ja menin tietysti Zamiralla. No tämän päiväinen tunti oli tosi hyödyllinen ja avasi mun silmät!
Ensinnäkin liikutan mun käsiä ihan huomaamattani. Luulin, että pidän käsiä rauhallisesti toistensa vieressä, mutta oikeasti liikutan niitä aivan liikaa. Lisäksi käsivarret heiluvat harjoitusravissa. Laukassa liikutan sisäkättä liikaa ja en oikeasti edes huomannut sitä! C huusi mulle, että pidä kädet paikallaan ja luulin pitäväni, mutta oikeasti ne liikkui liikaa.
Me tehtiin aluksi pohkeenväistöjä ravissa ja sain vasta nyt tietää, että hevosen saa väistämään pelkällä lantion liikkeellä ja toki pohje siinä mukana. Mut oon jotenki aina luullut, että satulassa pitää aina istua suorassa, mutta nyt se mielikuva on murskaantunut. Tuli jotenki tosi tyhmä olo, kun oon jo vuosia tehnyt pohkeenväistöjä, mutta nyt vasta opin, että miten se oikeasti tapahtuu. Tuli sellanen olo, että oon takas lähtöpisteessä ja mun pitää aloittaa perusasioista.
Lopussa me laukattiin suoralla uralla 4 metriä urasta sisälle päin ja mulla se meni aivan plörinäksi. Meidän piti laukata kahden sellasen tötterön välistä ja sit laukata suoraan ja kiertää yks tötterö ennen kääntymistä lyhyelle sivulle. Zamira laukkas aivan vinossa ja se oli aivan levinnyt mun käsiin. En jotenkin saanu sitä yhtään kontrolliin. Lisäks se ei jotenkin luottanu muhun ja kiihytti aina niiden tötteröisen välissä ja tuntu välissä, että se oli aivan paniikissa. Myöskin se laukassa jumitti yhesti, kun toinen hevonen laukkas sitä vastaan, mutta välissä oli kuitenkin paljon etäisyyttä. Mua niin ottaa päähän, kun se ei aina luota muhun ja siihen, että en ohjaa sitä siihen hevoseen pahki. Sit jos jotain tuollasta sattuu, niin se alkaa kyttäämään kaikkia muita hevosia.
C sit käski mut alas sieltä selästä ja nousi ite kyytiin ja teki sen laukkatehtävän täydellisesti, Zamira oli täydessä kontrollissa ja laukkas suorassa. Lopuksi sain itekkin yhen onnistuneen suorituksen. C:n ollessa selässä se näytti, että miten mä ratsastan ja en tiennyt, että pitäskö itkeä vai nauraa, sillä se oli aika kamalan näköistä. Mut nyt tiedän taas vähän lisää asioita, joihin mun pitää kiinnittää huomiota ratsastaessa.
Harmikseni missaan nyt 2 valmennusta, koska meen suomeen, mutta niitä pitäs olla vielä 4 kertaa kun tuun takas.

Päivittelyä

Pakko nyt katkaista tää blogin hiljaiselo ja tulla kirjoittelemaan jotain!

Torstaina mulla oli iltapäivä vapaa yhdessä meidän toisen groomin kanssa. Me ajettiin berniin ja käytiin ensin Felix Buchlerin suuressa hevostarvikeliikkeessä josta mukana tarttui uudet ratsastuskengät ja ratsastushanskat.

 

Kengät maksoivat 139 chf ja hanskat olivat 19,90

Kengät vaikuttaa ihan kivoilta, mutta sisäpuoli on melko liukas, mutta eiköhän nuihin totu. Nyt pitää sitten luopua mun vuoden vanhoista ariatin kengistä joista maksoin 260 euroa, koska pilasin ne liiallisella kävelyllä ja tallihommilla. Uudet kengät saavat pysyä ainoastaan ratsastuskäytössä!

Heppatarvikeliikkeen vieressä oli isoa Media Markt ja sieltä tarttui mukaan muistitikku ja greyn anatomian 7 tuotantokausi. Mulla tuli muistikatko, että minkä kauden olen katsonut viimeksi ja harmikseni olen jo nähnyt tuon 7 kauden ja joskus viime keväänä, joten melko tuoreena mielessä. Pitää katella suomesta

kahdeksannetta tuotantokautta...

Lauantaina me käytiin illalla spaghetti factoryssä syömässä hyvät eväät ja siitä jatkettiin istumabaariin coctailit juomaan ja myöhemmin isoisiin bileisiin. Siellä oli tosi kivaa musaa ja aivan sikana porukkaa, mutta mulla ei ollut party mood ja olin pukeutunut vähän epäbilemmäisesti, koska en tiennyt, että me ollaan menossa tanssimaan. Meinas sittä vähän villaneuleessa tulla hiki siellä täyteen ammutulla tanssilattialla!

Eilen olin sit ihan finaalissa aamulla 4-tunnin yöunien jälkeen, mutta onneks mulla oli aamutallin ja hevosten kävelykoneeseen laittamisen jälkeen loppupäivä vapaata. Ensin nukuin kolmen tunnin päiväunet ja loppupäivän katsoin koneelta leffoja ja nettitelkkarista uusimman salkkarijakson sekä lauantaisen putousjakson. Sunnuntai on aina vähän masispäivä. Olis niin kiva olla sunnuntaisin kotona perheen luonna koko päivä. Yksin on joskus niin ankeeta! Mutta tämän viikon sunnuntaina olen kotona perheen kanssa! Nimittäin lennän suomeen sunnuntaina :) Meen lauantaina Zurichiin entisen työkaverin luokse yöksi ja aamulla sit puoli 7 lennän Zurichista Tukholmaan ja sieltä sitten 4 tunnin odottelun jälkeen suoraan Ouluun.

Oon oottanu tätä jo niin kauan ja oon ihan täpinöissä!

Tänään oli melko normi päivä, paitsi että melkein lensin hevosen selästä. Ziezo on nyt alkanut kävelemään sen onnettomuuden jälkeen ja tänään sit kävelin sitä selästä käsin, mutta se meinas nakata mut alas ja veikkaan, että se oikeasti yritti. Yhtäkkiä käynnissä se käänty toiseen suuntaan ja veti kauheet pukit ja mä lensin kaulalle. Pääsin sit onneks takas satulaan, mut Ziezo lähti laukkaamaan ja veti vilä pari pukkia. Ohjasin sen sit nurkkaan ja sain pysähtymään ja hyppäsin saman tien alas selästä. Ensinnäkin se on vasta nyt alkanut kävelemään, eikä se saa ravata tai laukata ja en halua ottaa mitään riskejä nyt just ennen mun suomen lomaa! C sit hyppäs sen kyytiin ja se ei tehnyt mitään typerää. Mut se vaan aisti mun hermostuneisuuden, koska tiedän että se hevonen osaa olla joskus vähän asshole ja nyt se on ollu karsinassa jonku 3 viikkoa. Se on todellinen asshole joka käyttää tilaisuutta hyväkseen jos suinkin voi.

Iltapäivällä ratsastin Zamiran ja sillä oli paljon virtaa. Alkukäynneissä se 2 kertaa teki jonku ihme loikan ja kilju samaan aikaan, ei se siis mitään pukkeja vetänyt, mut silleen paikallana pompahti tai vastaavaa. Se aina kiljuu tuolleen jos se on vähän liian innoissaan. Sit kerran se vähän took off kun mun piti ohittaa hevonen melko läheltä, mutta muuten se oli tosi kiva ja rento koko ratsastuksen ajan ja kuunteli hyvin mun apuja! Huomenna meillä on taas C:n kouluvalkka.

Kouluvalmennus

Olin tänään C:n kouluvalmennuksessa Zamiralla yhdessä neljän muun ratsukon kanssa. Aiheena oli oikeastaan vain istunta ja sen vaikuttaminen hevoseen. Mitään erikoisempia kiemuroita ei siis tehty, vaan ihan vaan hyvän tuntuman etsimistä ja siirtymisiä. Hankaluuksia aiheutti tehtävä jossa piti keventää ilman jalustimia ja ylipäätään ilman jalustimia ravaaminen tuntui ottavan vatsalihaksiin. Mun pitäs saada itteni vähän parempaan fyysiseen kuntoon. Laihduttaa ehkä 5 kiloa ja koittaa jaksaa tehdä lihaskuntoa. Välillä tuntu, että en vaan jaksa enää, mutta en kyllä ala mitään lusmuilemaan, kun saan ilmaisen valmennuksen amamttiratsastajalta! Kehittymisen eteen pitää nähdä paljon vaivaa, hikeä, ehkä verta tai jopa kyyneliä. Mulle se on aivan sama, kunhan lopputulos on mieleinen.

Mun isoimmat istunavirheet ovat eteenpäin kääntyvät olkapäät, liian ylös nousevat jalat ja se, että en aina kykene pitämään kontaktia hevoseen, vaan hevonen leviää täysin joka suuntaan. Lisäksi en vaan kertakaikkiaan pysty pitämään niitä ohjia hyvän pituisina, vaan mun pitää lyhetää niitä joka minuutti! En ymmärrä, että miten en kykene pitämään ohjia käsissä tiiviisti.

Tässä kuvassa näette, kuinka polvi menee liikaa koukkuun ja ohjat on liian pitkät.

Zamira meni ihan kivasti. Alkukäynneissä se kävi vähän kuumana ja ensimmäiset 5 min se oli vielä melko innoissaan, mutta tunnin koulutuuppaus sai sen melko väsyneeksi ja lopuksi mun piti kantaa sen päätä viimesillä voimillani.

C pitää nyt 8 viikkoa valmennuksia, eli tämä ei tainnut meidän viimeiseksi jäädä. Oon kyllä tosi onnekas, kun pääsen ilmaisille ammattiratsastajan pitämille valmennuksille. C on tosi osaava kouluratsastuksessa ja saa oikeastaan ihan minkälaisen hevosen vain toimimaan ja kulkemaan rennosti. Ja on hienoa, että kiireisestä elämäntyylistään huolimatta se haluaa opettaa muita.

Tänään me maastoiltiin aamulla C:n kans ja käytiin vähän pidempi lenkki metsässä ravaamassa. Mun ratsastamat hepat meni joka paikkaan moitteettomasti, mutta C:n ratsastama Spaicy oli vähän vaikeampi tapaus, koska se useampaa kertaan käänty ja hyppi pystyyn, tai sinkos vaan sivulle, tai 360 astetta ympäri ja laukkaa. Mun ratsastama Donatella onneks meni joka paikkaan, joten loppupeleissä Spaicy myös antautu.

Loppuun pari kuvaa uudeltavuodelta! Mää vähän innostuin leikkimään nuilla härpäkkeillä..

Kuvamatskuu!

Sain tänään järkättyä itelleni kuvaajan kun ratsastin Zamiran. Ilma oli valokuvaamiseen täydellinen! Aurinko paistoi niin nätisti, että pystyi menemään ulkona. Harmi vaan kun kuvaaja ei ollut kovin pätevä ja kuvamateriaali sen mukaista :s Mutta onneks sain pari hyvää videotakin!
Zamira ei ollu ihan messissä tänään kun ratsastin sitä. Se ei oikein keskittyny täysin ja kyttäili kaikkea. Laukkakaan ei vaihtunut puhtaasti.. Mutta se oli vaan iloinen päästessään ulos!

C lupas ottaa joku päivä meistä kuvia järkkärillä, että jospa sit saisin parempaa materiaalia ;)
Videossa on vähän kaikeke ylimäärästä säätöä, kuten toinen hevonen taustalla takes off, kuvaaja aivastaa ja kuvaajan pitelemä hevonen yrittää murskata kuvaajan alleen, siksi kamera heiluu..

Good feeling!

Tulin vain lyhyesti kertomaan tämän päivän ratsastuksestani Zamiralla. Se toimi jotenkin aivan kuin ajatuksen voimalla ja sain taas kehuja parantuneesta istunnastani. Tammuska on tosiaan ollut muutaman kuukauden hyppylomalla huonojen estekokemusten takia ja loppuajasta edellisellä ratsastajalla se ei ylittänyt enää edes 50 cm korkuista estettä. No tänään maneesissa oli kahdella puolella puomit jotka pystyi menemään suoralla linjalla 7-8 laukalla tai sitten pienellä ympyrällä, tai miten nyt ikinä haluaakaan. No menin puomeja ensin harjoitusravissa joka suunnasta ja Zamira oli ihan korvat höröllä ja tunsin kuinka sen innostus nousi. Vihdoin se sai treenaamiseen jotain uutta! No laukassa se vasta innostuikin ja lopussa mun piti ihan kunnolla pidättää sitä, että se ei tekisi jättilaukka-askelta puomin yli. Se oli niin onnellinen, että itse vaan hymyilin selässä. Mullakin oli aivan sika hyvä fiilis! Tällaset ratsastukset antaa aivan älyttömästi motivaatiota. Nyt oon yhtä hymyä varmaan koko loppuviikon ja on niin mukavaa kuulla positiivista palautetta omasta istunnasta. Se on ollut mulle välillä vähän sellanen arka paikka, koska on tuntunut, että en kehity millään. Mutta nyt tuntuu, että kyllä musta vielä hyvä tulee joku päivä. Uskon itseeni paljon enemmän.
Zamira ei siis ole siirtynyt vielä toiselle ratsastajalle, koska meillä on liikaa hevosia. Mutta oon siitä erittäin tyytyväinen ja nautin meidän yhteistyöstä vielä kun sitä on.

Kuva lokakuulta. Rakkauspakkaus <3

Loppuun vielä pari kuvaa jouluaatolta!

Kaksi vuotta maailmalla!

Tämä postaus tulee vähän liian aikasin, sillä 2 vuotta mun ulkomaille lähdöstä tulee täyteen vasta parin viikon päästä, mutta ei se ole niin tarkkaa!

2 vuotta sitten olin kotona erittäin jännittävissä tunnelmissa. En ollut koskaan kuvitellut lähteväni ulkomaille töihin ja jännitys oli aivan hillitön! Eniten mua jännitti kieli, sillä olin silloin vielä epävarma kielenkäyttäjä.

Ensimmäinen kohdemaa oli siis Saksa ja olin siellä töissä about vuoden. Vaikeuksia siellä aiheutti joskus kieli ja suurin puute oli englanninkieliset tv-ohjelmat. Kaikki oli dupattu saksaksi, joten en ymmärtänyt mitään. Silti me katottiin päivittäin telkkaria. Henna sentään ymmärsi jotain. Talliporukka otti mut hyvin vastaan, sekä kaikkien mielestä oli aina jotenkin siistiä kun tulen suomesta! Aina ne suomen kielelle jaksoivat nauraa ja vitsailla mun ja Hennan kustannuksella. Lopussa ne jo alkoivat vaatimaan, että me alettais puhumaan Hennan kans englanniksi keskenämme.
Saksa alkoi tuntumaan melko kotoisalta maalta jotenkin ja kaikesta tuli sellaista tuttua ja turvallista.

Kaikki meni jotenkin omalla painollaan. Opin paljon asioita lyhyessä ajassa ja tulin kokoajan varmemmaksi hevosenkäsittelijäksi. Ulkomailla asuminen ei ollut enää sellaista niin uutta ja jännää ja hienoa. Saksan kieltä opin hieman ja esim. kaupassa asioiminen oli mukavampaa ja kisojen verkka-alueella ymmärsi muita ihmisiä ja pystyi vähän kommunikoimaan. Välillä toki tuli sellasia hetkiä, et "voi vitsi, mä asun saksassa ja teen töitä eläinten kanssa joita rakastan" ja saan siitä rahaa. Se tuntui välillä niin hienolta! Ja tuntui, et mun pitää jotenkin todistaa itselleni jotain pysymällä siellä mahdollisimman pitkään.

Vuosi meni nopeasti, koska välissä kävin suomessa kahdesti lomalla, olin belgiassa 5 viikkoa töissä ja oltiin espanjassa vielä 7 viikkoa kisoissa. Mut silti tuntuu, että siitä on jo ikuisuus kun ensimmäisen kerran lähdin maailmalle. Saksassa maana on ihan kiva asua. Hevosenhoitajan palkka ei ole päätä huimaavaa, mutta ruoka on halpaa ja kaupasta löytyy kaikkea mahdollista! Lisäksi vaatteet on melko edullisia ja valikoimia on paljon.


Sveitsiin tuleminen oli astetta helpompaa mitä aikanaan Saksaan meneminen. Tiesi suunilleen mitä on vastassa, eikä asettanu odotuksia liian korkealle.
Mut otettiin heti alusta asti tosi hyvin vastaan ja mun olosta tehtiin mukava ja kotoisa. Pääsin ikäänkuin osaksi isoa perheentapaista tiimiä! Oli taas niin jännää ja hienoa tulla täysin uuteen maahan jossa ei ikinä ollut käynyt. Kaikki meni aluksi tosi hyvin ja sveitsi vakuutti mut kauneudellaan ja sveitsiläiset ihmiset lämminhenkisenä porukkana.

Tällaisesta melko passiivisesta, vähän sulkeutuneesta ja hillitystä suomalaistytöstä on tullut poskisuudelmia antava suurta hymyä kantava nuori nainen. Tämä ihmisten positiivisuus on saanut mun asenteen muuttumaan.
Kaikki ovat niin ystävällisiä toisiaan kohtaan, kaikkia tervehditään, myös tuntemattomia ihmisiä ja yleensä kolme poskisuudelmaa antamalla. Aluksi se tuntui ihan oudolta, mutta nyt siihen on tottunut ja se liittää mut tähän porukkaan. Suomen pitäisi ottaa länsieuroopan maista mallia monessa asiassa! Suomessa on liikaa masentunutta porukkaa ja ihmisillä on liikaa epämääräisiä odotuksia toisiaan kohtaan. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus! Rakastakaa lähimmäisiänne ja näyttäkää se. Ja välittäkää lähipiirinne ihmisistä, pitäkää yhteyttä, menkää juttelemaan.
Täällä meillä tallilla on montakymmentä ihmistä joka päivä ja kaikki ovat hyvää pataa keskenään. Kaikki ihmiset eivät ole helpoimpia persoonia ja eivät tee aina oikeita ratkaisuja elämässään, mutta ei sellaisia ihmisiä silti tarvi sulkea ulkopuolelle. Jokainen pitäköön omat ajatukset itsellään ja ollaan muille ihmisille mukavia.

Suomi-Alina vs. Sveitsi-Alina ja uusia Alina!

Kahessa vuodessa oon kehittynyt ihmisenä ihan älyttömästi! Kuten jo aikaisemmin sanoin, olin aikaisemmin kokematon, epävarma ja vähän sulkeutunut. Tällä hetkellä olen paljon varmempi itsestäni ja mulla on niin paljon hyviä kokemuksia joista riittää muistelemista. Musta tuntuu, että nämä 2 vuotta ovat olleet mun elämän parasta aikaa ja paras asia joka mulle on tapahtunut! Tätä mä tarvinkin. Lukion jälkeen junnasin vain jotenkin paikallani, enkä saanut mitään aikaiseksi. Nämä 2 vuotta on antanut mulle erinlaisia näkökulmia elämään. Aina ei tarvitse jäädä tuttuun ja turvalliseen, vaan pitää mennä mukavuusalueiden ulkopuolelle ja yrittää. Antaa elämän näyttää mitä sillä on annettavaa. Vastoinkäymisiltä ei toki ole vältytty, mutta ne kasvattaa vahvemmaksi ihmiseksi.
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start

Koti-ikävä on ollut se isoin pahan olon aiheuttaja, mutta jokainen kestetty päivä vaan vahvistaa mua. Koti-ikävän selättämisessä on auttanut ihan vain työnteko ja sitten yhteiset hetket muiden ihmisten kanssa, sekä musiikin kuunteleminen (joka toki tekee sen joskus vielä pahemmaksi)

Nyt on potkaistu käyntiin vuosi 2013 ja sen saa mut iloiseksi, odotteliaaksi ja uteliaaksi. Toivon, että vuona 2013 kehityn paljon ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä, sekä ihmisenä. Toivon, että musta tulee vielä vahvempi ja itsevarmempi aikuinen.