perjantai 23. elokuuta 2013

Haikeus

Kolme viikkoa lomaa on nyt takana ja näköjään se raja tuli nyt vastaan. Ikävä Sveitsiin on tullut. Eniten on ikävä hevosia ja ratsastusta ja sitä kun sai olla paljon tallilla. En oo ratsastanut ollenkaan nyt kolmen viikon aikana ja se alkaa jo tuntua vähän ahdistavalta. Rakastan ratsastamista ja hevosia ja en voi elää ilman niitä. Pieni paniikki meinaa iskeä, kun Rovaniemeltä ei ole vielä vuokrahevosta löytynyt ja muutenkin pelottaa se, että miten mulla on opiskelijana varaa ratsastaa ja jos on varaa, niin miten kestän sitä, että pääsen ratsastamaan vain kerran viikossa? Se tuntuu tosi ahdistavalta. Hevoset antaa mulle aina niin paljon iloa ja rakkautta, että ne auttaa mua jaksamaan elämässä. Toki se voi olla, että opiskelujen alussa on niin paljon uutta ja jännää, että ei sitten tule edes mietittyä hevosia, mutta nyt lomailessa kun ei ole paljon mitään tekemistä, niin tulee sit mietittyä niitä paljonkin. Se oli vaan niin kivaa, kun sai joka aamu vetää ratsastushousut jalkaan. Mutta faktahan on kuitenkin se, että oli oikea päätös tulla takaisin suomeen, koska se työ Sveitsissä oli sen verta rankkaa ja kun piti olla niin kaukana läheisistä. Silti siellä oli niin paljon hyvääkin, että tottakai sitä tulee ikävä! Se on ihan nrormaalia, että haikailee aina sinne, missä ei ole. Oon aina ollut sellanen, että missään ei oo hyvä olla ja aina jossain muualla olis parempi.

Nyt oon myös alkanut miettimään tulevaisuutta ja mun opiskelupaikkaa. Onko se mulle se oikea ala ja onko se edes hyvä ala? Entä jos sillä alalla ei ole töitä kuin sesonkiaikaan ja pelkästään lapissa? Entä jos haluan keskeyttää sen koulun heti ensimmäisen vuoden jälkeen? Olin niin innoissani opiskelupaikan saamisesta, että en edes miettinyt loppuun asti, että onko se oikein. Mutta elämässä pitää ottaa riskejä ja pitää kokeilla. En oo vielä ihan täysin löytänyt itseäni ja paikkaa missä olisin onnellinen, joten mun pitää vain jatkaa etsimistä.

Kolme viikkoa suomessa on ollut ihania. En ole käynyt missään reissussa tai tehnyt mitään kovin erikoista. Mutta on ollut ihanaa vaan nukkua joka päivä pitkään ja lukea aamulla Kaleva ja juoda aamukahvia ihan rauhassa. Sitten lähteä lenkille ja illasta tavata ihania ihmisiä. Shoppailla ja shoppailla!
Oon ilmoittanut itseni Levin Ruskamaratonin 10 kilometrin matkalle ja siihen olen nyt treenannut. Juoksu luistaa välillä tosi hyvin ja välillä tuntuu, että joka paikkaan sattuu ja jalat on niin raskaat! Leville on lähtö siis 6.9 ja juoksu on 7.9.
Sisustusjuttuja olen ostanut paljon ja mun Rovaniemen kämpän sisustus tulee olemaan vaalea jossa on ripaus (melko iso ripaus) pinkkiä ja violettiä! Sitten kun sisustus on valmis, niin voisin laittaa siitä tänne jotain kuvia, vaikka ei ne kyllä tänne heppablogin puolelle kuuluisi. Toisaalta voisin julkaista kuvat myös instagramissa josta minut löytää nimellä aaallina

Tässä nyt oli tällaista pientä updeittiä mun elämästä suomessa, mutta kyllä tää blogi varmaan pian sulkee toimintansa, vaikka taidan kuitenkin jättää sen eloon, että saan sitten lukea näitä juttuja kun tulee kauhea sveitsi-ikävä!

Loppuun vielä vähän kuvia viimeisiltä viikoilta :) Kuvat otettu iphonella.









tiistai 6. elokuuta 2013

Greetings from Oulu!

Vajaa viikko on nyt tullut suomessa vietettyä. Se on ollut melko kiireistä aikaa, kokoajan oon ollut jossain menossa ja oikeastaan tänään on ensimmäinen sellainen päivä ja ilta, että oon vaan kotona. Vaikka kyllä mä tykkään olla menossa, kotona on tylsää vaan maata sohvalla! Se voi kyllä olla, että se vie vähän aikaa tottua siihen ajatukseen, että kokoajan ei tarvi tehdä jotain ja välillä voi vaikka kattoa telkkaria 5 tuntia putkeen.
Hommasin itelle instagramin, josta mua voi seurata, nyt kun uuden blogin aloittamista en ole vielä miettinyt. Mut eipä mun elämässä mitään kovin kummallista ole..
Loppuun vielä pari kuvaa viimeisestä illasta sveitsissä ja kotiinpaluusta :) Mua odotti kotona kermakakku ja ensimmäinen päivä meni oikeastaan jossain kuplassa ja oli ihan hämmentynyt olo kaikesta muutoksesta, ajatukset oli vielä sveitsissä ja itkuisessa matkustamisessa. Toki sitä vieläkin Sveitsiä miettii ja tuskin sitä tulee ihan heti unohtamaan.