I'M BACK!!

 Muokattu 3.4.2012
Moikka kaikki lukijat, Alina on takaisin ja ihan elävänä!
Mistähän sitä alottaisi!
Eli siis ihan muistinvirkistykseksi kaikille, olin siis espanjassa 6 viikkoa sunshine tourissa joka on siis suuri euroopanlaajuinen hevostapahtuma. Me lähdimme matkaan 13 estehevosen voimin, kolmen ratsastajan ja kahden hevosenhoitajan. Espanjassa hevosenhoitajien määrä lisääntyi yhdellä. Itselläni oli vastuulla aluksi 4 hevosta joiden ratsastajana venäläinen nainen V. Kaksi muuta hevosenhoitajaa pitivät huolta yhdeksästä hevosesta joiden ratsastajina argentiinalainen A ja hänen vaimonsa saksalainen I.
Matka alkoi maanantaina 13 helmikuuta. Ajoimme yli yön läpi saksan, hollannin ja belgian ja saavuimme jonnekkin päin ranskaa jonne pysähdyimme ja laitoimme hevoset lepäämään karsinoihin. Ilma oli kylmä ja märkä.

Hevosilla oli kivat ulkokarsinat. Paikassa ei ollut mahdollisuutta juoksuttaa hevosia, joten kävelytimme kaikki käsin kaksi kertaa. Paikan ihmiset olivat ihania. He toivat meille kahvia ja keksejä kun saavuimme ja valmistivat lounaan. Lounastimme suuren pöydän ääressä 15 ihmisen kera joista suurin osa ranskalaisia. Pääsin maistamaan ranskalaista "perinnejuomaa" joka oli hedelmämehua/siirappia ja shamppanjaa. Maku oli kuin roseviinissä mutta voimakkaampi ja shamppanjan ystävänä upposi kyllä hyvin! Ruokana oli linssikeittoa ja jälkiruuaksi vanukkaita. Patonkeja oli pöydässä monta ja ne kuuluvat ranskalaiseen ruokapöytään.
Illalla pakkasimme hevoset takaisin rekkaan ja lähdimme suuntaamaan kohti espanjaa. Matka oli pitkä, mutta seuraavan aamun valjetessa saavuimme espanjaan ja en taaskaan muista paikkaa.
Ilma oli aamulla tosi kylmä, mutta auringon tullessa esiin sai vaatteita riisua. Ilma oli lämmin.

Tässä paikassa oli kenttä hyvässä kunnossa, joten juoksutimme kaikki hevoset. Saimme paikan omistajalta lainaan autoa ja kävimme ajamassa kaupungissa ja etsimässä aamupalapaikkaa. Löysimme suuret suuret markkinat joissa oli satoja kojuja ja ihmiset myymässä kaikkea mahdollista hedelmistä vaatteisiin. Jos aikaa olisi ollut, olisin siellä voinut kierellä tuntikausia. Mutta töissä kun olin, oli pakko vain kävellä onnensa ohi.
Tästä paikasta lähsimme taas illan tullessa ja tällä kertaa kohteena Vejer de la Fronteran ja sunshine tour!

Saavuimme kisapaikalle kahdeksan aikaan aamulla. Edessä oli kaiken purkaminen. Ensin piti etsiä meidän karsinat, sitten tilata purut, puruttaa karsinat ja tuoda hevoset. Joka paikka oli täynnä loimia, purupusseja, suojia, vesiämpäreitä yms. ympärillä oli kaaos. Rekat piti purkaa nopeasti, koska niitä ei saanut talleilla kauaa seisottaa. Kaikki siis lapettiin ulos nopeasti eikä millekkään ollut vielä paikkaa. Jokaista ratsastajaa kohden oli yksi varustehuone. Onneksemme saimme niitä 4, joten yksi oli hevosten ruuille. Päivän mittaan alkoi tavarat löytää paikkansa ja talli näyttää joltain. Ripustelimme karsinaverhoja ja loimitelineitä yms. Oma ratsastajani saapui espanjaan vasta sunnuntaina (ja me torstaina) joten A:n piti ratsastaa hänenkin hevoset. Lisäksi mun piti juoksuttaa 2 tammaa varalta.
V saapui siis sunnuntaina illalla ja se ratsasti kaikki hevoset. Seuraavana päivänä se hyppäsi kaikki ja luokat alkoi jo tiistaina. Joka viikko ti, ke ja to hyppäsi nuoret hevoset ja loppu viikon kaikki muut. Siellä oli classic tour ja gp tour. Molemmissa suunilleen samat korkeudet, mutta gp-tourissa enemmän vaikeusastetta. Meidän ratsastajat kaikki ratsastivat classic touria.

Joka viikko oli suunilleen samanlainen. Ensin hyppäsi nuoret ja sitten vanhemmat. Mun työ oli tosi rankkaa. Aloitin joka aamu 6:30. Ruokin hevoset, kannoin vedet, siivosin nopeasti karsinat. 8 aikoihin mun piti olla jo juoksuttamassa tammoja tai varustamassa hevosia. Mun piti juoksuttaa nuoret tammat joka päivä, koska V pelkäsi että ne menee hulluiksi. Ne teki tosi paljon töitä ja monesti ne ratsastettiin kahesti päivässä.

Sunnuntaisin oli aina bileet, koska maanantaina ei ollut kisoja. Maanantait oli onneksi mullakin vähän helpompia ja kerkesi aamupalallakin käydä. Siellä oli sellanen teltta jossa oli joka päivä paitsi maanantaisin bileet, mutta sunnuntaina se oli ihan täynnä. Oli tosi kivoja bileitä. Juomat siellä oli ihan sika teräviä! Vodga energyyn ne laitto 3/4 vodgaa ja loput energyä...

Kuudessa viikossa sain tosi paljon kavereita. Kaikki kasvot kävi tutuiksi ja tunnelma oli kotoisa. Samat ihmiset näki joka päivä. Tutustuin muutamaan suomalaiseenkin jotka sattuivat olemaan mun kanssa samalla käytävällä, mm. Mikael Forstenin groomiin. Suurin osa hevosenhoitajista jakautui muutamaan kansallisuuteen jotka olivat 1. Brasilialaiset jätkät, 2. ruotsalaiset tytöt, 3 englantilaiset. Loput oli sitten suomalaisia, norjalaisia, saksalaisia yms. Brasseja oli tosiaan tosi paljon. Tosi monet lähtee eurooppaan hevosenhoitajiksi.

Neljännen viikon aikoihin asiat hieman muuttuivat. V:lla ja A:lla oli riita ja yhteistyö loppui. Mun hevosmäärä kasvoi yhdellä eikä V:llä ollut enää valmentajaa. Ilmapiiri oli kireä, asiasta ei puhuttu. V:llä oli onneksi yksi venäläinen kaveri joka alkoi auttamaan häntä ja oli aina verkassa mukana. Lisäksi se ratsasti yhtä V:n hevosta jota A ratsasti ennen.

Kävin pari kertaa maastoilemassa suomalaisen Iinan kanssa. Hevoset käyttäyty tosi hyvin. Reitti oli kiva hiekkainen polku läpi metsän. Suurin osa matkasta käveltiin, mutta pikku pätkä myös ravattiin.

Kisamenestys mun ratsastajalla oli vaihtelevaa. Aluksi meni tosi hyvin, mutta loppua kohti alkoi alamäki, tuli turhia pudotuksia ja kieltämisiä.

Asuin 6 viikkoa V:n uudessa hevosautossa. Ongelma vaan oli se, että mikään siellä ei toiminut. Vessan tyhjennys ei onnistunut, vesipumppu ei toiminut, joten vettä ei tullut mistään. Suihkussa piti käydä yleisissä. Ruokaa ei pystynyt tekemään, koska ei ollut mitään välineitä. Toiseksi viimesellä viikolla pop-out hajosi, ja se piti laittaa sisään. Tilaa ei ollut yhtään.

Tältä se näyttää kun pop-out on ulkona, se on tosi iso! Ulkonäkö voi pettää.

Kokemuksena sunshine tour oli aivan mahtava ja rankka. En kadu että lähdin. Sain niin paljon kokemusta kisoissa groomaamisesta, paljon ihania ystäviä ja rakkautta....
Oli aika yllätys, että espanjassakin on horze myymälä. Lisäksi siellä oli suomalainen myyjä! Ja kaiken tämän päälle voitin sinne 100 euron lahjakortin ekalla viikolla. Minä joka ei koskaan voi missään arvonnoissa. Mukaan lähti pari hupparia ja t-paita. Lisäksi ostin yhden kl-hupparin. Shoppailut jäi aika vähäisiksi, koska multa varastettiin kaikki mun rahat....

Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina 25 maaliskuuta. Pysähdyimme samoissa paikoissa, mitä menomatkallakin. Ranskassa ilma oli täysin erinlainen mitä menomatkalla. Aurinko paistoi ja lämpöasteita ainakin +20. Perhe valmisti meille jälleen aamupalan ja lounaan. Tällä kertaa paikalla oli myös 3 muuta hevosautoa, yhdessä niistä suomalainen Iina jonka tapasin espanjassa. Saksassa olimme keskiviikkona yhdeksän jälkeen aamulla. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin tuona päivänä, seuraavat päivät olivatkin taas kylmiä ja pilvisiä. Oli helpotus purkaa hevoset autosta ja laittaa omiin karsinoihin joissa oli puhtaat purut ja aamupala valmiina. Olo oli helpottunut.

Nyt sitten päästään asiaan.
Eli kuten aikaisemmin kirjoitin. A ja V lopetti yhteistyön. Ennen sitä jo mietin, että en halua olla enää V:lle töissä, koskasen tapa työskennellä ei mene yksiin omien mieltymysten kanssa. Uutisten kuultua se oli vain viimeinen niitti mulle ja päätin, että tämä on viimeinen kisa hänen kanssa. A tarjosi töitä hänen tallistaan, mutta kieltäydyin. Päätin, että en halua enää jatkaa samalla tallilla. Asiat menivät niin ympäri sekaisin. Pohdiskeltuani mitä tehdä, päädyin mielestäni parhaaseen vaihtoehtoon. Sijaintini tällä hetkellä on Oulu, Finland. Päätin tulla kotiin. Reissu oli niin rankka fyysisesti, että henkisesti, joten päätin, että tarvin lomaa. Tulevasta ei ole tietoa. Varmaa on ainakin se, että suomessa olen ainakin kuukauden ja että saksaan en enää palaa. Mietinnässä olisi mennä tanskaan erään ihmisen perässä, työskennellä hevosten kanssa ja katsoa miten käy, jääkö sille tielle vai tuleeko takaisin suomeen opiskelemaan. Aika ja sydän näyttää.

Oon tosi kiitollinen kaikista lukijoita, kiitos kaikille että ootte pysyny messissä!! Vastaan vielä mielelläni kaikkiin kysymyksiin espanjasta ja kaikesta muusta! Ehkä vielä palaan hevosasioiden merkeissä kesämmällä, tämä ei ole vielä tämän blogin loppu, musta tuntuu siltä!

Nyt tämä tyttö alkaa lomailemaan, mutta pysyn ajantasalla silti :)

Tässä vielä muutamia kuvia espanjasta!