tiistai 3. heinäkuuta 2012

Asennoitumista tulevaisuuteen

Varoitan, taas tulee yks vähän negatiivisempi postaus, mut onneks niitä ei oo yhtä paljon kuin positiivisia.
Aloitetaanpa vaikka siitä, että jälleen ei ainutkaan opiskelupaikka mulle auennut. Eilen tämä tieto tuli selville. Jos ootte mun blogia tarkasti seurannut, on siitä ilmi tullut, että oon hakenut matkailualalle opiskeleen ammattikorkeaan. Muistaakseni oon myös kertonut, että mahdollisesti yritän siirtää opiskelujen alkua vuodella, jos paikka sattuuu aukeamaan. Joten siltä kannalta tämä ei oo mikään paha juttu, mut mua tässä pännii nyt vaan se, kun ei pääse kouluun. Tulee niin riittämätön ja pa*ka olo kertakaikkiaan. En mä oo mikään maailman huonoin opiskelija! Lukiossa todellaki luin ja panostin, mut ongelma vaan on, että en oo luonnostaan lahjakas missään ja tässä päästään sit seuraavaan aiheeseen, eli kappas vain ratsastukseen!
Tänään ratsastin jonku tunnin Exelleä maneesissa yksin, kun kaikki muut ratsasti kentällä. Ratsastin paljon silleen, et näin peilistä omaa istuntaa ja se pisti mun sapen kiehumaan. Kyyneleetkin tuli silmiin. Mä oikeesti haluan oppia ratsastaan kunnolla, mut mun istunta kusee ja pahasti!! Oon nyt tosi krtiittinen itseeni kohtaan, mut siis ihan oikeesti. Oon yli kolme viikkoa sit kuullu, et mikä on pielessä mun istunnassa ja oon joka päivä yrittäny sitä korjata, mut silti istun päin persettä. Yritän vängällä vääntää itteeni oikeeseen asentoon, eli pohkeita oikeille kohdille ja pe*settä eteenpäin satulassa, mutta ei, mun kroppa haluaa istua nojatuolissa. Ja sit kun vängällä yritän korjata asentoa, näytän ihan jäykältä pa*kalta.

Anteeksi tää vuodatus, mut oon tällä hetkellä erittäin vittuuntunut! Lisäksi oon ollu tänään ihan omissa maailmoissa ja ajattelematon, joten C ei oo ollu kauheen ilonen, pari vakavaa keskustelua jo käyty sen kans ja mulla on sellanen olo, että otan seuraavan lennon, en ratsasta enää ikinä ja muutan sängyn alle asumaan.

Me lähetään huomenna kisoihin tänne
Mua pelottaa, et jos joku menee pieleen ja C suuttuu mulle ja tyyliin lähettää kotiin. Oon oikeesti hyvä groomi, mut nyt mun itsevarmuus on hävinny johonkin..
Kaikki on nyt pakattu kisoja varten ja laitettu rekkaan. Mukana on heinäpaaleja, ämpäreitä, kottikärryt, vitamiinit ja ruuat, kisakaappi jossa kaikki tarvittavat ja vähän enemmänkin sekä kasa loimia. Pitäähän sitä toki ottaa toppaloimet mukaan keskellä kesää, kun eihän sitä tiedä, et jos vaikka on yöllä vaan 10 astetta lämmintä :o Lisäks mukana on kahenlaiset kärpäsloimet, toinen vähän paksumpi toista.. Sit on vielä 2 ohutta talliloimea, 2 erinlaista kuivatusloimea ja sädeloimet. Kertaa kolme! Mukaan lähtee Ziezo, Anastasia ja Amanda. Ziara myytiin. Se oli C:n oma ja rakkain hevonen ja se on ollu maassa sen takia. Ziara oli sillä 4-vuotta.
Ziara.

Huomenna C ratsastaa hevoset kotona ja sit lähetään ajamaan. Kisat alkaa torstaina ja nettisivujen mukaan olis vaan yks luokka per horse. Luokkia on to, pe, la ja su ja su siis tullaan kotiin luokkien päätyttyä.

Koitan ottaa jotain kuvia kisoista ja teen sit kisojen jälkeen postauksen, toivottavasti se on positiivinen! :D

Meille tehtiin se keittiöremppa ja nyt se näyttää tältä!
                     Uus rakkaus, kahvimasiina <3

Eli siis nyt mulla on eessä asennoituminen tulevaisuuteen sellaisena kuin se on! Kouluun en oo taas vuoteen menossa, eli duunia duunia ja hevosia. Tällä hetkellä en todellakaan tiedä, että miten jaksan! Mut mun pitää vaan opetella nöyrtymään. Lisäksi jos oikeesti teen kavereita täällä, niin ei se sit oo ongelma olla pidempään.

7 kommenttia:

  1. Voisin yrittää rohkaista sen verran että opiskella kyllä ehtii, ei oo mikään kiire vielä päästä kouluun ;) Tuo sun heppahomma on varmaan aika once in a lifetime joten koita ottaa kaikki irti siitä :) Mäkään en saanu opiskelupaikkaa mutta ens vuonna sit yritetään uudestaan!

    Ja ratsastukseen sen verran että älä kiirehdi senkään kanssa :D Kaikki kyllä tapahtuu ajallaan ja ei auta ku ratsastaa ja ratsastaa ja ratsastaa ni kehittyy.

    VastaaPoista
  2. kiitti, ei kai se auta kun ottaa uus asenne tähän hommaan! :D

    VastaaPoista
  3. Täällä on ainakin yksi joka jäi ilman opiskelupaikkaa! Tai no yksi mahis vielä olis, mutta oon jo sanonu että jos pääsen yliopistoon niin syön hattuni... Eli sinne pääsemisen todennäköisyys aika nolla :D Opiskella ehtii myöhemminkin, koskaan ei ole siihen liian myöhäistä. Aikuislukion käyneenä voin sanoa noin ja ihan oikeasti tarkoittaa sitä!

    Ja mitä ratsastuksen tulee. Kukaan ei ole täydellinen, eikä muutos tapahdu heti. Etenkin kun on niinkin isosta asiasta kuin (ilmeisesti) koko istunnan korjaus siinä menee aikaa. Itse ainakin huomaan kokoajan uusia ongelmia omassa istunnassa, ratsastuksessa ja hevoseen vaikuttamisessa. Kaikki lähtee siitä että tiedostaa mikä on vikana ja sitten korjaa sitä. Alkuun tuntuu hankalalta, juuri niin kuin sanoitkin, mutta se helpottaa kun uuteen asentoon tottuu! Usko pois (:

    VastaaPoista
  4. Älä lannistu! Tässä lajissa, kun ei auta kun vaan jatkaa ja painaa leuka rintaan ja mennä kohti uusia pettymyksiä. Sieltä niitä hyväkin hetkiä tulee sitten :) Sä oot kuitenkin vielä nuori ja sulla on vielä koko elämä eessä aikaa oppia vielä paremmaks ratsastajaks!

    Tsemppiä! ;) Ja opiskelupaikankin ehditä varmasti vielä löytää, ota irti kaikki nyt noista heppahommista :D

    VastaaPoista
  5. tsemppiä tuon opiskelupaikan suhteen!:) itsekin pääsin vasta toisella yrittämällä sinne minne todella halusin.

    VastaaPoista