Saako olla mielissään?!

Nyt musta tuntuu oikealta. Ehkä mun piti tulla tänne saksaan jotta löytäisin itelle oikeasti hyvän työpaikan. Vähän toki hirvittää olla mielissään, että jos taas joudun pettymään, mut tää vaan tuntuu niin oikealta tällä kertaa!

Eli tää tyttö ei lannistu tästä työstä vaan suuntaa kohti uusia haasteita! Tällä kertaa suuntana Sveitsi! Juteltuani Miken kans tajusin, että minä en jää tänne, paikkaan jossa mua arvostellaan heti ekana päivänä eikä haluta nähdä mun kykyjä. Aloiti välittömästi katteleen uusia työpaikkoja yard and groom sivulta ja sieltä hyppäsi silmille erittäin pitkä ja mukavasti kirjotettu profiili. Kaikki asiat oli lueteltu mukavasti ja ajattelin heti, että vitsi kun pääsis tänne töihin! Laitoin tallille heti viestiä ja sainkin seuraavana päivänä puhelinsoiton. Luurin toisessa päässä oli mukavan kuuloinen ja todella hyvää englantia puhuva nainen. Juteltiin siinä jokunen tovi ja käytiin läpi kaikki asiat mitä tulee kyseiseen talliin ja työhön sekä minuun ja minun hevosenhoito ja ratsastustaitoihin.
Nainen lupasi soittaa mulle uudestaan sunnuntaina, eli tänään koska tarvi miettimisaikaa, kun oli saanut muitakin yhteydenottoja. Tänään sitten kuumeisesti odottelin puhelua ja suureksi iloksi sain myöntävän vastauksen! Nainen painotti kuinka hänen mielestään meistä voisi tulla hyvä tiimi ja mielellään oottaakin tuonne kesäkuun alkuun, koska toista minua ei ole :) Itsetunto nousi taas vähän ylemmäs kun se aikaisemmin vajosi hieman alemmas.
Talli johon olen menossa on Sveitsissä lähellä kaupunkia nimeltä Bern. Zurichistä sinne on about puolitoista tuntia. Talli on iso 45 hevosen talli jonka omistaa vanhempi pariskunta. Työntekijöitä tallilla on paljon ja tallilla pyörii tuntitoimintaa ja valmennuksia. Mun vastuulla tulee olemaan omistaja-naisen kilpahevoset joita on kuudesta seitsämään kappaletta. Hän ratsastaa suuren osan niistä aamulla, lisäksi mun pitää laittaa ne kävelykoneeseen ja laitumelle sekä ratsastaa joitain niistä. Oon tosi onnellinen, että pääsen paikkaan jossa hevoset liikkuu monta kertaa päivässä. Täällä minä olen ainut joka ottaa hevosia ulos kahesti päivässä...
Palkka siellä tulee olemaan hyvä ja siihen kuuluu asunto+aamupala ja lounas.

En vielä tiedä, että kuinka kauan oon vielä täällä, mutta musta tuntuu, et saan lähtöpassit jos kerron, että oon ottanut uuden työn vastaan. Mut en täällä kyllä haluais ollakkaan. Oon oikeastaan onnellinen, että tässä kävi näin. On inhottavaa kun ei voi jutella työkavereiden kans ja työtäkin on kolmelle työntekijälle kotona ihan liian vähän ja se turhauttaa. Oikeastaan vois lähteä jo tuossa keskiviikkona....

Ilmottelen!
Ps. Mulla on uus kuvaus "Alina" sivulla!