keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Härdelli

Kauhee härdelli nyt päällä. Hevosia on ihan sikana ja työntekijöitä liian vähän. Tunteet puolin ja toisin alkaa kuumenemaan ja koti-ikävä painaa kovasti päälle. C on lomalla loppuviikon, joten mun pitää liikuttaa kaikki sen 6 heppaa, sekä ratsastaa aina yks dealing heppa päivässä. Mua stressaa. Teen kaikkeni, että saan työni tehtyä kunnialla ja ihmiset tykkäämään musta, mut silti mokaan aina jotenkin ja saan ihmiset raivoamaan mulle. En tee sitä tahallani ja voisin ampua itseni siitä raivosta, joka mulla on mua kohtaan sen jälkeen. Kun yrittää tehdä kaikkensa, mutta se ei vaan riitä ja ihmiset ymmärtää sut ihan väärin! Elämä on niin epäreilua, niiiiin epäreilua! Tulin tänne C:lle groomiksi, mut nyt ihmiset ajattelee, että oon laiska kun mulla on vaan 6 heppaa ja saan niihin kulumaan about 11 tuntia päivässä. Mut ei se oo mun vika, äääääääääää!

Jotain positiivista on kuitenkin taas tapahtunut, nimittäin taas yksi iso kehitysaskel ratsastuksessa ja oon kuullut sen jo muutamalta ihmiseltä. Mutta eipä se paljoa vaadi kehittyä puskatasosta tähän. Mut eniveis, kehittymistä on tapahtunut ja toivottavasti tapahtuu tulevaisuudessakin. Nyt kun C on pois, maastoilen hepoilla ja Zamiran saan ratsastaa sileällä. Muita hevosia C ei raski mun alle antaa, koska se on niin tarkka. Lisäks ratsastan satunnaisia dealing hevosia, sieltä kilteimmästä päästä.
Tänään me käytiin Ziezon ja Anastasian omistajan kans maastossa kaikilla kuudella hepalla, mitä Charliella, Zamiralla ja Donatellalla.
Iltapäivällä ratsastin Lervantuksen ja se oli vähän fresh. Olin supernopee iltapäivällä ja olin valmis ajoissa puoli 6. Paskamuistisena sit unohdin putsata Lervantuksen suitset ja vyön ja sain siitä ihan hillittömät huudot yhdeltä meidän ratsastajalta. Se manas, et en välitä pätkääkään mun työstä tai hevosista ja mun ei pitäs ees ratsastaa. Eli tässä nyt näkee sen, että kuinka liika työ tekee ihmiset hulluiksi. Kys ratsastaja oli töissä pidempään kuin minä ja tätä ei tapahdu kyllä koskaan ja se sain hänet sit väittämään, et oon laiska. Mut ei siitä sen enempää, siihen liittyy vielä paljon muutakin ja asia ei todellakaan ole mustavalkoinen, mut ei mennä nyt henkilökohtaisuuksiin.

Ps. Sain tänään elämäni ekat pikeurin ratsastushousut ja oon melko onnellinen niistä :) Ne on kokopaikkaset ja harmaat. Mallista en tiedä, koska en löytäny mistään, mut veikkaan et luganat. Joku päivä haluisin vielä ostaa polvipaikkaset pikeurit joissa on sivutaskut.


6 kommenttia:

  1. Mulla on välillä ihan samoja fiiliksiä! Vaikka ihan vaan pidän pystyssä tätä kämppää ja katon pojan perään, niin silti oon aina muka tehny jotain väärin.. On muuten ihan hirvee olo sen jälkeen, tuntuu ku ei osais edes siivota asuntoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu se on ihan kauheeta, kun yrittää tehdä kaikki hyvin ja luulee onnistuvansa, mut sit porukka räjähtää ihan totaallisesti ja ei ees ite tiiä, et mistä ihmeestä!

      Poista
  2. Huh, siellä lyödään sitten heti vyön alle, jos erehdyksessä jotain unohtaa... Ihan outoa.. Onkohan hevospiirit aina jotenkin erityisen raakoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hevosihmiset on joskus vähän sekaisin päästään..

      Poista
  3. Huh koita jaksaa, tiedän tunteen :P Hevosihmiset sitten jaksaa olla pässejä.

    Onko kuvassa Lervantus? Aivan ihanan näköinen, matchaa mun hevosmakuun ihan täydellisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa on Charlie :) se on tosi sulonen poika, itekki mielelläni kotiuttaisin tuon näköisen hepan!

      Poista