Long time no see!

Nyt tuli inspistä kirjottaa pitkästä aikaa blogia! Vaikka en asukkaan enää ulkomailla, niin tuli sellanen fiilis että olis kiva vähän kirjottaa. Oon nyt asunu melkein vuoden jo suomessa ja oon kyllä nauttinut melkein joka hetkestä. Ihanaa kun on saanut olla ystävien ja perheen kanssa ja tehdä ihan mitä haluaa! Toki ulkomaan ajat on välillä käynyt mielessä. Oon ratsastanut viimeksi sveitsissä elokuussa. Kuulosta aihan hirveen pitkältä ajalta, melkein vuosi! Alussa kun muutin suomeen, oli innostusta ratsastukseen enemmän, mutta nyt lähinnä tuntuu siltä, että olis kauhean vaivanloista lähteä ratsastamaan. Olin tottunut liian hyvään. Nyt pitäs käyttää hirveesti rahaa ratsastustunteihin tai vuokraukseen, eikä niitä rahoja ole. Oon kuitenkin kokoajan tiennyt sen, että tulen vielä palaamaan rakkaan harrastukseni pariin. Nyt mua kiinostaa vaan treenaaminen salilla ja musta on tullu ihan gymaholic... Oon käyny aika paljon töissä ja opiskellut siinä sivussa, vai meneeköhän se nyt toisinpäin, ainaki pitäs mennä :D Nyt on kuitenkin kesäloma koulusta ja töitä olisi paljon tiedossa koko kesälle.

Kävin tuossa huhtikuussa mutkan Portugalissa kaverin tykönä, käytiin surffaamassa ja kävin kolmessa eri kaupungissa :)

Maaliskuussa sain kummipojan ja sitä oon käynyt katsomassa aina kun vaan oon Ouluun päässyt. Elämä Rovaniemellä on ollu ihan kivaa, vaikkakin vähän yksinäistä, koska kaikki rakkaimmat kaverit on Oulussa. Mutta tää on tätä..

Tällasta mun elämä tällä hetkellä on. Eipä sitä tiedä jos sitä tässä kesän aikana kävis ratsastamassa ja vähän palauttelemassa taitoja takas mieleen :)

Mikään ei ole niinkuin ennen.

Heipparallaa kaikki lukijat!

En ole lähiaikoina hirveesti lukenut mitään hevosblogeja ja tämäkin blogi on ollut ihan unholassa. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa pienen päivityksen ja kertoa, että miten minulla nykyään menee. Suomessa oleskelua on takana nyt jo melkein 3 kuukautta! :O Aika menee vaan niin uskomattoman nopeasti! Tuohon kolmeen kuukauteen ei ole kuulunut mitään hevosiin liittyvää ja nyt tuntuu, että mielenterveys ei kestä enempää. En ole löytänyt edelleenkään mitään sopivaa paikkaa missä ratsastaa tai vuokrahevosta, joten ihan oman mielenterveyteni takia mun on varmaan pakko mennä käymään jossain ratsastustunnilla. On vaan niin kamala hinku hevosen selkään, vaikka uusi saliharrastus onkin vienyt melko paljon hevoshaaveiluja pois mielestä. Eilen kun katsoin telkkarista Helsinki International Horseshowta, niin se oli viimeinen niitti! Nyt tää tyttö ei kestä enempää. Ens viikko on melko kiireinen, mutta vois sen jälkeen sitten alkaa soitteleen johonkin talleille ja varata itselle joku kiva tunti.

Opiskelut on lähtenyt rytinällä käyntiin ja laajoja tehtäviä pitää palauttaa joka viikko! Yksi tenttikin on jo takana ja nyt jännittää, että menikö se läpi. Hankin myös kuntosalille vuosijäsenyyden ja olenkin innostunut käymään siellä 4-5 kertaa viikossa. Timmi kroppa olis kiva, viimeistään sit ens kesäksi :) Nyt oon sit saanut myös työpaikan ja käyn tiistaina kirjoittamassa työsopparin. Työt alkaa sitten marraskuun alussa ja se on sellaista ilta- ja viikonlopputyötä. Saa sitten nähdä, että miten mulla riittää aika kaikelle, koululle, työlle, salille ja hevosille. Mut oon sellanen ihminen, joka tykkää olla kokoajan menossa, joten kyllä mä pystyn siihen!
Rovaniemi myös tuntuu jo melko kotoisalta ja olen tykännyt kaupungista! Kavereitakin olen saanut :)

Nyt mulla on pieni syysloma ja tulin muutamaksi yöksi Ouluun. Oli kiva viettää rauhallisia koti-iltoja perheen ja kavereiden kanssa. Nyt sitten levänneenä jaksaa taas alkaa opiskelemaan ja treenaamaan :)

Ei mulla muuta kerrottavaa nyt ole! Jos joitakin kiinnostaa lukea vastaavanlaisia postauksia tulevaisuudessakin, niin laittakaa kommenttia! Blogi jää yhä elämään ja minä sitä lueskelen aina niinä hetkinä, kun mulla on kauhea ikävä ulkomaille heppahommiin :)

Loppuun vielä pari kuvaa :) Minut myös löytää instagramista, jonne päivittelen paljon aaallina

Haikeus

Kolme viikkoa lomaa on nyt takana ja näköjään se raja tuli nyt vastaan. Ikävä Sveitsiin on tullut. Eniten on ikävä hevosia ja ratsastusta ja sitä kun sai olla paljon tallilla. En oo ratsastanut ollenkaan nyt kolmen viikon aikana ja se alkaa jo tuntua vähän ahdistavalta. Rakastan ratsastamista ja hevosia ja en voi elää ilman niitä. Pieni paniikki meinaa iskeä, kun Rovaniemeltä ei ole vielä vuokrahevosta löytynyt ja muutenkin pelottaa se, että miten mulla on opiskelijana varaa ratsastaa ja jos on varaa, niin miten kestän sitä, että pääsen ratsastamaan vain kerran viikossa? Se tuntuu tosi ahdistavalta. Hevoset antaa mulle aina niin paljon iloa ja rakkautta, että ne auttaa mua jaksamaan elämässä. Toki se voi olla, että opiskelujen alussa on niin paljon uutta ja jännää, että ei sitten tule edes mietittyä hevosia, mutta nyt lomailessa kun ei ole paljon mitään tekemistä, niin tulee sit mietittyä niitä paljonkin. Se oli vaan niin kivaa, kun sai joka aamu vetää ratsastushousut jalkaan. Mutta faktahan on kuitenkin se, että oli oikea päätös tulla takaisin suomeen, koska se työ Sveitsissä oli sen verta rankkaa ja kun piti olla niin kaukana läheisistä. Silti siellä oli niin paljon hyvääkin, että tottakai sitä tulee ikävä! Se on ihan nrormaalia, että haikailee aina sinne, missä ei ole. Oon aina ollut sellanen, että missään ei oo hyvä olla ja aina jossain muualla olis parempi.

Nyt oon myös alkanut miettimään tulevaisuutta ja mun opiskelupaikkaa. Onko se mulle se oikea ala ja onko se edes hyvä ala? Entä jos sillä alalla ei ole töitä kuin sesonkiaikaan ja pelkästään lapissa? Entä jos haluan keskeyttää sen koulun heti ensimmäisen vuoden jälkeen? Olin niin innoissani opiskelupaikan saamisesta, että en edes miettinyt loppuun asti, että onko se oikein. Mutta elämässä pitää ottaa riskejä ja pitää kokeilla. En oo vielä ihan täysin löytänyt itseäni ja paikkaa missä olisin onnellinen, joten mun pitää vain jatkaa etsimistä.

Kolme viikkoa suomessa on ollut ihania. En ole käynyt missään reissussa tai tehnyt mitään kovin erikoista. Mutta on ollut ihanaa vaan nukkua joka päivä pitkään ja lukea aamulla Kaleva ja juoda aamukahvia ihan rauhassa. Sitten lähteä lenkille ja illasta tavata ihania ihmisiä. Shoppailla ja shoppailla!
Oon ilmoittanut itseni Levin Ruskamaratonin 10 kilometrin matkalle ja siihen olen nyt treenannut. Juoksu luistaa välillä tosi hyvin ja välillä tuntuu, että joka paikkaan sattuu ja jalat on niin raskaat! Leville on lähtö siis 6.9 ja juoksu on 7.9.
Sisustusjuttuja olen ostanut paljon ja mun Rovaniemen kämpän sisustus tulee olemaan vaalea jossa on ripaus (melko iso ripaus) pinkkiä ja violettiä! Sitten kun sisustus on valmis, niin voisin laittaa siitä tänne jotain kuvia, vaikka ei ne kyllä tänne heppablogin puolelle kuuluisi. Toisaalta voisin julkaista kuvat myös instagramissa josta minut löytää nimellä aaallina

Tässä nyt oli tällaista pientä updeittiä mun elämästä suomessa, mutta kyllä tää blogi varmaan pian sulkee toimintansa, vaikka taidan kuitenkin jättää sen eloon, että saan sitten lukea näitä juttuja kun tulee kauhea sveitsi-ikävä!

Loppuun vielä vähän kuvia viimeisiltä viikoilta :) Kuvat otettu iphonella.

Greetings from Oulu!

Vajaa viikko on nyt tullut suomessa vietettyä. Se on ollut melko kiireistä aikaa, kokoajan oon ollut jossain menossa ja oikeastaan tänään on ensimmäinen sellainen päivä ja ilta, että oon vaan kotona. Vaikka kyllä mä tykkään olla menossa, kotona on tylsää vaan maata sohvalla! Se voi kyllä olla, että se vie vähän aikaa tottua siihen ajatukseen, että kokoajan ei tarvi tehdä jotain ja välillä voi vaikka kattoa telkkaria 5 tuntia putkeen.
Hommasin itelle instagramin, josta mua voi seurata, nyt kun uuden blogin aloittamista en ole vielä miettinyt. Mut eipä mun elämässä mitään kovin kummallista ole..
Loppuun vielä pari kuvaa viimeisestä illasta sveitsissä ja kotiinpaluusta :) Mua odotti kotona kermakakku ja ensimmäinen päivä meni oikeastaan jossain kuplassa ja oli ihan hämmentynyt olo kaikesta muutoksesta, ajatukset oli vielä sveitsissä ja itkuisessa matkustamisessa. Toki sitä vieläkin Sveitsiä miettii ja tuskin sitä tulee ihan heti unohtamaan.

Last sunday

Viimeinen sunnuntai on jo puolessa välissä. Tämä viikko meni tosi nopeasti. Koko viikko oli hellettä, joten me ollan työskennelty aamu viidestä kahteentoista ja aloitettu taas neljältä työskentelemään kahdeksi tunniksi. Meillä oli kisat to ja pe iltapäivänä, joten jouduin sit oleen töissä koko päivän, aamu viidestä ilta kymmeneen torstaina. Mut oli kiva käydä vielä viimeisen kerran kisoissa ja kaikki hevoset hyppäsi hyvin, oli kyllä täydellinen lopetus mun groomityölle.
Pakkasin just kaikki loput tavarat mitä tästä huoneesta löytyy, nyt olis jäljellä vielä ratsastuskengät ja yhdet ratsastushousut, sekä jotain pientä sälää. Kypärä ei nyt valitettavasti mahdu mukaan, joten sen ostaminen on suomessa edessä. Lisäksi mun chapsit on jo ihan hajalla, joten ne lentää myös roskakoriin tiistaina. Pientä tuskastelua oli yrittää mahduttaa kaikki kamat matkalaukkuihin, mut enköhän mä selviä vielä tuon toisen laukun sulkemisessa, kun istun sen päälle. Sit kun se on kiinni ja pystyssä, niin sinne voi vielä survoo tavaraa sisään, niinkuin tein toisen matkalaukun kans. Nyt hirvittää, et kestääkö siinä enää saumat.

Huomenna on luvassa sadetta pitkästä aikaa, joten menee sit hevosten laidun suunnitelmat ihan uusiksi. Tiistaina on kisat iltapäivällä, mutta en mä kyllä sinne enää lähde, koska ne on iltapäivällä ja mun pitää vielä siivota tämä mun huone ennen kuin lähden.

Kiitos kaikille lukijoille, kun olette olleet niin kannustavia tämän ajan kun olen kirjoittanut tätä blogia! Monta kertaa olen aikonut lopettaa kirjoittamisen, mutta aina te lukijat olette saaneet mut jatkamaan. Tää blogi taitaa olla nyt tässä, koska heppahommat alkaa olemaan aika finaalissa. Viimeiset 2 päivää menee varmaan tosi nopeasti ja keskiviikkona matkustankin jo suomeen.

Eipäs tässä sitten mitään muuta, Auf Wiedersehen! It's time to hit the road! Edessä on tie tuntemattomaan ja uuteen, myöhemmin näkee, että onko se oikea tie minulle.

Pakkailua ja pohdintaa lähdöstä

Taas on yksi viikko takana ja edessä enää 2 viikkoa, kaksi päivää! Sunnuntai mulla on taas tapani mukaan vapaa (aamutallia lukuunottamatta) ja on ollut aikaa taas pakata. Kävin vaatekaapin vielä kertaalleen läpi ja karsin pois kaikki vaatteet, joita tuskin enää käytän täällä. Nyt mulla on matkalaukku nro.1 täynä ja lähtövalmiina ja täytyy kyllä sanoa, että ehkä hyvällä tuurilla saan kaikki mahtumaan kahteen matkalaukkuun. Yksi iso paperikassillinen vaatteita menee myös kierrätykseen. Loppujen kamojen pakkaaminen pitää sitten jättää viimeiselle viikolle ja ratsastuskamat voin pakata varmaan vasta lähtöä edeltävänä iltana. Josta tulikin mieleen, että kypärä vie kivasti tilaa laukussa.. Mulla on kulahtanut Charles Owen, joten voisin ehkä jättää sen tänne, koska ei sillä kehtaa enää edes ratsastaa. Voisin sitten ostaa suomesta uuden kypärän, ehkä gpa tai joku vastaava, jos löytyy edullisesti.

 Vaatteiden lajittelua

 Täysi matkalaukku, ei mitään hajua painosta

 

Sunnuntai-look

Lähtö siis lähenee. Tämä elämänvaihe alkaa olla päätöksessä ja on aika aloittaa uusi. Muutama vuosi sitten, kun valmistuin lukiosta ja lähdin töihin, ajattelin, että tää on niin parasta! Ei tarvi stressata kokeista ja tenteistä ja päivämääristä, voi vain tehdä sitä mitä tykkää ja saada siitä rahaa. Jotenkin sitä ei sitten tullut enää lähdettyä kouluun ja aina halusi vain pitkittää sitä. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että oon täysin valmis palaamaan takaisin kouluun. Mulla on taas paljon innostusta ja motivaatiota.

Isoin asia mitä tulen kaipaamaan Sveitsistä, on ehdottomasti kaikki ihmiset joihin on tutustunut. Tää meidän porukka on niin tiivis, kun me tehdään töitä yhdessä joka päivä kellon ympäri ja sitten vielä asutaan kaikki saman katon alla ja illat vietetään monesti yhdessä. Jokaisen ihmisen tuntee melkein läpikotoisin ja kaikissa on jotain ihanaa jota tulee kaipaamaan. Tyhmät inside vitsit sun muut. Hullua ajatella, että kun lähden, niin tuskin tulen näkemään näitä ihmisiä enää koskaan. Todennäköisesti en tule edes hirveästi olemaan yhteyksissä heihin, vaikka sitä varmasti vannotaan. Ensin tekee yli vuoden töitä näiden ihmisten kanssa tiiviisti yhdessä ja seuraavassa hetkessä ne on täysin pyyhitty kartalta ja elämästä. Tilalle tulee uudet tuttavuudet. Mua vähän ahistaa, kun ajattelen sitä. Oon tosi onnellinen siitä, että oon saanut tutustua kaikkiin näihin ihaniin ihmisiin ja työskenteleminen täällä on huomattavasti helpompaa, kun tulee toimeen kaikkien kanssa.

Toinen asia, jota tulen kaipaamaan, on mun ihanat hevoset ja niistä tärkein tietysti Alvi ja hyvänä kakkosena tulee kaikki muut mun hoidokit. Puolet hevosista jotka seisoo C:n tallissa, on ollut täällä koko sen ajan, kun olen ollut täällä. Loput 3 hevosta sitten vaihtelee kuukausien välein, paitsi, että Alvi meillä oli talvella vähän pidemmän ajan ja nyt se on ollut muutaman kuukauden taas. Kaikki hevoset on tässä ajassa oppinut tuntemaan läpikotaisin ja  ei niitä voi olla rakastamatta! Mitä pidemmän ajan näitä hevosia hoitaa, niin sitä parempaa huolta niistä haluaa pitää.

Kolmas asia, jota tulee ikävä, on tää työ kokonaisuudessaan. Se kun saa ratsastaa joka päivä, sitten mennään kisoihin ja näkee samoja tyyppejä joka kerta, se tunne kun hevoset hyppää hyvin kisoissa ja niistä saa olla ylpeitä. Pääsee kivoihin kisoihin ja näkee hyviä hevosia ja ratsastajia, kaikki on niin erilaista mitä suomessa. Pääsee seuraamaan 150 cm gp luokkaa livenä ja näkee sen uskomattoman yhtenäisyyden tunteen mikä on katsomossa, kaikki elää siinä hetkessä mukana, jokaisessa hypyssä. 

Rennot iltapäivät, kun ei oo liikaa tekemistä ja saa rauhassa harjata ja hoitaa hevosia, siivoilla varustehuonetta ja ilma on ihanan lämmin ja jalassa vain shortsit. Sitten töiden päätteeksi istutaan porukalla ulkona ja juodaan yhdet tai kahdet ja pelataan korttia.

Me oltiin eilen meidän uuden Puolalaisen ratsastajan kanssa beachpartyissä ja siellä oli myös yks tyttö jonka tunnen, sillä on hevonen täällä. Bileet oli isolla jalkapallokentällä ja siellä oli paljon juomatelttoja ja sit 2 kenttää pelata rantapalloa. Itse join vähän liikaa ja me tansittiin kahdestaan sen puolalaisen kanssa sellasella lavalla ja ihan tunteella. Mut tanssiminen on vaan ihan parasta ja ei mua oikeastaan kiinnosta mitä muut musta ajattelee ja en mä varmaan niin huonosti tanssi, että mun pitäs hävetä :D

Anteeksi kuvan laatu! Illalla ei ollut tarpeeks valoa ottaa kuvia ilman salamaa. Tuon mun mekon ostin pari kuukautta sitten ja eilen sen laitoin ensimmäistä kertaa päälle. Pituutta sillä on reilusti yli polven, eli ei mikään pitkä mekko ole :)

Mä jatkan nyt sunnuntain viettoa ja raahaan itseni ulos aurinkoon makaamaan. Aurinkoa on luvassa taas koko ens viikoksi, joten hyvillä fiiliksillä! C ja sen tyttö, sekä hevosenhoitajansa ovat espanjassa euroopan mestaruuksissa koko ens viikon, joten mun pitää ratsastaa C:n hevoset. Mutta sehän on vain mainiota näin toiseksi viimeiselle viikolle! Lisäksi mulla on myös Zamiran liikutus, joten ratsastushousut joutuu koville, kun päivässä on 4-5 hevosta ratsastettavana.

Hauskaa sunnuntaita kaikille! :)

Heppabloggaajasta joksikin muuksi?

Mua kiinnostais alkaa kirjoittamaan lifestyle blogia jossa kirjoittaisin vaatteista ja elämästä, sekä ripaus hevosiakin. Toki tekisin uuden blogin, että saa sitten liittyä ken haluaa! Tän blogin tarina alkaa olemaan jo ihan lopussa ja olen kiitollinen kaikille innokkaille lukijoille! Nyt tulee sitten taas vaatepostaus, koska kävin tänään shoppailemassa, pitihän sitä viimeisen kerran vielä bernissä käydä vähän tuhlailemassa ja mukaan tarttui kivoja kesäjuttuja, vaikka tuskin suomessa pahemmin kesä enää on kuun vaihteessa... Mut kesävaatteet on vaan niin ihania! <3

 Shoppailu-look!

 Bernissä jätskillä

 Toppi: Zebra 9,90FR

Shortsit: H&M 20FR

 Toppi Zebra 7FR

 Toppi: Metro boutique 9,90FR

Oli muuten niiiin cool kauppa ja en koskaan ennen ollu käyny siellä! Oli tosi makeita vaatteita ja oisin voinu ostaa loputtomasti.

 Mekko: Zebra 12,90FR

Rannekoru: Claire`s 5FR