Mulla on käyny nyt niin, että en pysty vastaamaan mihinkään kommentteihin, koska aina kun klikkaan kommentteja, se sivu vaan lataa valkosena ja ei oo koskaan valmis. Oon siis lukenu kommentit sähköpostista ja kiitos niille jotka ovat kommentteja laittaneet!
Ida kysyi, että missä päin pohjois-saksaa oon töissä ja paikan nimi on Schnarup-Thumby ja ratsastaja tosiaan Mike Patrick Leichle, tiedätkö Ida kys. ratsastajaa?
Lentolippu on nyt ostettu. Tuntuu et saa olla kokoajan ostelemassa lentolippuja, mut onhan tää toki jo kolmas kerta kun lentelin tänä vuona johonkin suuntaan. Lähtö on 8 päivä toukokuuta, eli vajaan kahden viikon päästä ja voin kertoa, että en malta odottaa! Oon jotenkin super innoissani ja looking forward. Toivon kovasti,että en tuu pettymään. Lennän hampuriin josta mua tullaan hakemaan, google mapsin mukaan sieltä olis joku parin tunnin ajomatka sinne tallille. Siinä onkin sit sopivasti aikaa tutustua ratsastajan kanssa :)
Mut hei käykää kaikki kattoon facebookista Mike Patrick Leichle- Team horze. Siellä on kuvia tallilta ja ratsastajasta!
Tänään on oulussa ihanan aurinkoinen keli ja tuli ihan kesäfiilis. Saksassa on jo 10-15 lämmintä joka päivä ja toivon kyllä, että tää kesä ois siellä parempi mitä viime vuona. Hyvältä silti näyttää, koska viime vuona kesä alko jo huhtikuussa kauheilla helteillä ja sit se meni tavallaan ohi. Tänä vuona ei oo tällaista tilannetta ollut siellä, joten odotukset on kovat!
Lisään tähän vielä yhen kuvan joka on otettu viime vuona näihin aikoihin Saksassa!
torstai 26. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma!
Otsikosta voi ehkä päätellä miten on päässyt käymään. Eli siis hyväksyin sen työtarjouksen josta kerroin edellisessä postauksessa. Lennän Saksaan Hampuriin 7 tai 8 toukokuuta! Päivämäärät menivät aika nappiin, koska nyt mulla on hyvin aikaa hoitaa tuo lääkärihomma alta pois!
Kerrataanpas nyt vähän sitä, että mihin oon taas ryhtymässä. Eli siis paikka on pohjoissaksassa ihan tanskan rajalla. Työnimike on "showgroom" eli siis kisahoitaja. Tulen siis olemaan se, joka kulkee ratsastajan mukana kaikissa kisoissa, saksassa ja ympäri eurooppaa, huolehtii kisahevosten siisteydestä ja klippaamisesta, kaiken pakkaamisesta ym mitä muuta nyt kisoihin lähtemiseen kuuluu. Lisäksi sain kuulla iloisen uutisen! Saan ratsastaa kisahevosia viikolla, koska ratsastaja itse ei niitä joka päivä ratsasta! Mulle siis kuuluu niiden kevyt liikuttaminen :p Jännittää hieman, koska viimeksi ennen joulua belgiassa ratstastelin kilpahevosia ja nekin oli 4 ja 5-vuotiaita. Mutta eiköhän se ihan hyvin mene! Ennen lähtöä, mun pitää ostaa uudet chapsit, koska edelliset hajosivat jo belgiassa, lisäksi oon haaveillu, et ostaisin charles owen classicin tai hamptonin, koska heitin saksassa roskiin oman lamicellin potan, koska se ei mahtunut mihinkään! Toki mulla on tuo eurohunterin perus ilmastoitu potta, mut se meinaa olla vähän iso...
Palkka mulla tulee olemaan tuossa työssä sama mitä edellisessä, lisäks saan ilmaisen asumisen ja auton käyttöön. Elän vielä vähän epätietoisuudessa sen asunnon ja hevosmäärän suhteen, mutta uskon, että kaikki tulee olemaan ihan ok. Ratsastaja kun kuulosti tosi mukavalta ja reilulta ja kuuluu horze-tiimiin! Tässä linkki nettisivuille, jossa on kys ratsastajan haastattelu etusivun alhaalla. Tekstitettynä englanniksi! http://www.stall-leichle.de/index.php?id=162 Lisäksi heillä on fb sivukin, joihin pääsee nettisivujen kautta, sieltä mistä valitaan kieli.
Eilen kävin ostamassa itselleni violetin suuren matkalaukun, koska päätin, että tällä kertaa lähden matkaan kahden lentolaukun voimin. Tavaraa kun on tässä vuoden saatossa kertynyt niin paljon, eikä niitä raskisi kotiinkaan jättää! Tässä kuva kaaoksesta joka on meidän olkkarissa!
Tuossa se mun namu uus matkalaukku <3 Sen ostaminen olikin yksi operaatio. Nimittäin laukkukaupassa mun korkkarista napsahti korko irti (hyvää halpaa saksalaista laatua) Siinä piti sit miettiä, et mitenhän saan laukun vietyä autolle nilkuttamalla. Myyjä sit mainosti, et heillä on crockseja myytävänä, joten ostin sellaiset! Piti vielä sen jälkeen sit suunnata kenkäkauppaan, koska ei kehdannut puutarhakengillä kaupungilla kävellä ja me oltiin just saavuttu sinne.
Juups, mut tässä ois vielä reilu pari viikkoa aikaa kotisuomessa! Sen aikana ajattelin nukkua tosi paljon ja nähdä kavereita ja koittaa olla tuhlaamatta viimeisiä rahojani. Oon kyllä tosi innoissani ja vähän jopa hermostunut uudesta työstäni ja toivon, että kaikki menee hyvin ja ne tykkää minusta eikä munkaan tarvi itkun kanssa lähtä sieltä heti kotiin. Sepä selviää sitten, mutta voin kertoa, että kaikenlaista on tullu nähtyä ja koettua, joten pienet vastoinkäymiset ei mua murenna!
Kiitti taas lukijoille kun olette pysyneet messissä :) Toivottavasti te vielä tätä luettekin, ettekä vaan mukamas....
Kerrataanpas nyt vähän sitä, että mihin oon taas ryhtymässä. Eli siis paikka on pohjoissaksassa ihan tanskan rajalla. Työnimike on "showgroom" eli siis kisahoitaja. Tulen siis olemaan se, joka kulkee ratsastajan mukana kaikissa kisoissa, saksassa ja ympäri eurooppaa, huolehtii kisahevosten siisteydestä ja klippaamisesta, kaiken pakkaamisesta ym mitä muuta nyt kisoihin lähtemiseen kuuluu. Lisäksi sain kuulla iloisen uutisen! Saan ratsastaa kisahevosia viikolla, koska ratsastaja itse ei niitä joka päivä ratsasta! Mulle siis kuuluu niiden kevyt liikuttaminen :p Jännittää hieman, koska viimeksi ennen joulua belgiassa ratstastelin kilpahevosia ja nekin oli 4 ja 5-vuotiaita. Mutta eiköhän se ihan hyvin mene! Ennen lähtöä, mun pitää ostaa uudet chapsit, koska edelliset hajosivat jo belgiassa, lisäksi oon haaveillu, et ostaisin charles owen classicin tai hamptonin, koska heitin saksassa roskiin oman lamicellin potan, koska se ei mahtunut mihinkään! Toki mulla on tuo eurohunterin perus ilmastoitu potta, mut se meinaa olla vähän iso...
Palkka mulla tulee olemaan tuossa työssä sama mitä edellisessä, lisäks saan ilmaisen asumisen ja auton käyttöön. Elän vielä vähän epätietoisuudessa sen asunnon ja hevosmäärän suhteen, mutta uskon, että kaikki tulee olemaan ihan ok. Ratsastaja kun kuulosti tosi mukavalta ja reilulta ja kuuluu horze-tiimiin! Tässä linkki nettisivuille, jossa on kys ratsastajan haastattelu etusivun alhaalla. Tekstitettynä englanniksi! http://www.stall-leichle.de/index.php?id=162 Lisäksi heillä on fb sivukin, joihin pääsee nettisivujen kautta, sieltä mistä valitaan kieli.
Eilen kävin ostamassa itselleni violetin suuren matkalaukun, koska päätin, että tällä kertaa lähden matkaan kahden lentolaukun voimin. Tavaraa kun on tässä vuoden saatossa kertynyt niin paljon, eikä niitä raskisi kotiinkaan jättää! Tässä kuva kaaoksesta joka on meidän olkkarissa!
Tuossa se mun namu uus matkalaukku <3 Sen ostaminen olikin yksi operaatio. Nimittäin laukkukaupassa mun korkkarista napsahti korko irti (hyvää halpaa saksalaista laatua) Siinä piti sit miettiä, et mitenhän saan laukun vietyä autolle nilkuttamalla. Myyjä sit mainosti, et heillä on crockseja myytävänä, joten ostin sellaiset! Piti vielä sen jälkeen sit suunnata kenkäkauppaan, koska ei kehdannut puutarhakengillä kaupungilla kävellä ja me oltiin just saavuttu sinne.
Juups, mut tässä ois vielä reilu pari viikkoa aikaa kotisuomessa! Sen aikana ajattelin nukkua tosi paljon ja nähdä kavereita ja koittaa olla tuhlaamatta viimeisiä rahojani. Oon kyllä tosi innoissani ja vähän jopa hermostunut uudesta työstäni ja toivon, että kaikki menee hyvin ja ne tykkää minusta eikä munkaan tarvi itkun kanssa lähtä sieltä heti kotiin. Sepä selviää sitten, mutta voin kertoa, että kaikenlaista on tullu nähtyä ja koettua, joten pienet vastoinkäymiset ei mua murenna!
Kiitti taas lukijoille kun olette pysyneet messissä :) Toivottavasti te vielä tätä luettekin, ettekä vaan mukamas....
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Kuulumisia!
Terveiset lumisesta Oulusta. Kevät ei taida sit tulla ollenkaan. Kaipuu ulkomaille on kova. Ruoho aidan toisella puolella on aina vihreämpää, tästä johtuen oon alkanut hakeen taas töitä ulkomailta. Mulla on profiili yard and groom sivustolla ja yhteydenottoja on tullut paljon. Yksi parhaista on saksasta. Kyseessä olisi kisahoitajan paikka. Kyseinen ratsastaja käy kisoissa joka viikonloppu ja kiertelee international kisoja ympäri eurooppaa. Mun tehtävä olisi kulkea aina mukana kisoissa. Kotona tehtävänä olis satuloida hevosia sekä huolehtia että hevoset olis klipattuja ja puhtaita kisoja varten, huolehtia hevosauton pakkaamisesta, varusteiden putsaamisesta yms. Ilmeisesti mulle ei kuuluisi karsinoiden siivous tai ruokkiminen, koska tallilla on muitakin hevosenhoitajia. Paikka on pohjois-saksassa, ihan tanskan rajalla. Paikka vaikuttaa ihan super kivalta ja ratsastaja tosi mukavalta ja hevosrakkaalta. He haluaisivat minut sinne heti koeajalle, mut mulla on huomenna verikokeet ja jos niistä löytyy jotain, niin pitää vielä mennä lääkäriin. Mulla ollu tässä monenlaisia oireita, joten haluan vaan varmistaa et kaikki on kunnossa ja jos ei ole, haluan tietää mikä on ja saada siihen hoitoa. Ajattelin, että soittelen tänään tuonne saksaan ja selitän tilanteen. Kysyn, että olisiko mun mahdollista tulla parin viikon sisään. Toivon, että se käy. Mut uskon, et sen pitäisi olla ihan ok, koska ei kauheasti ole nyt hevosenhoitajia tarjolla.
Huono puoli tässä on se, että en ilmeisesti saisi ratsastaa, mut mua ihan sikana kiinostain kierrellä kaikissa isoissa kisoissa ympäri eurooppa, vaikka se onkin tosi rankkaa, mut kotona oleminen on vaan tylsää. Palkkakin tässä paikassa olis ihan hyvä ja asuntoki löytyy.
Olis silleen helppo ottaa tuo paikka, koska se on saksassa. Maa on mulle tuttu, eikä tarvis taas totutella uuteen maahan ja kieleen. Saksaakin oon alkanut vähän oppimaan ja olisi kiva oppia lisää.
Kirjoittelen lisää sitten kun tiedän enemmän!
Oon myös ollut yhteydessä norjaan yhteen paikkaan, mut siellä olis junioriratsastaja ja se ei mua jotenkin inspaa. Lisäks mulle lähetettiin just viestiä hollannista jossa ois kisahoitajan paikka ja sais vissiin ratsastaakkin. Jos saksan paikka ei nappaa, niin sit voisin olla tuonne hollantiin yhteydessä.
Täällä suomessa ylöjärvellä olisi myös yksi paikka johon etsitään ammattitaitoista hevosenhoitajaa ja olen sinne jo soitellutkin. Sanottiin, et mulla vois olla mahollisuus saada se paikka, koska mulla on ulkomaan kokemusta, mutta siitä ei oo kuulunut nyt viikkoon, enkä pysty enää odottelemaan, joten pakko alkaa etenemään tässä hommassa. Maailma kutusuu taasen Alinaa, enpä sitä ois uskonut kun saksasta lähdin, niin väsynyt ja turhautunut kun olin. Tähän jää koukkuun.
Niin ja kiitti lukijat kun olette pysyneet messissä, tää ei oo vielä tän blogin loppu ;)
HOX!! Mun entiselle työpaikalle etsitään hevosenhoitajaa. Paikan pomo on ollut aina oikein tyytyväinen suomalaisiin hoitajiin, joten jos jotain kiinostaisi lähteä edes kesäksi, niin multa saa lisätietoja!
Huono puoli tässä on se, että en ilmeisesti saisi ratsastaa, mut mua ihan sikana kiinostain kierrellä kaikissa isoissa kisoissa ympäri eurooppa, vaikka se onkin tosi rankkaa, mut kotona oleminen on vaan tylsää. Palkkakin tässä paikassa olis ihan hyvä ja asuntoki löytyy.
Olis silleen helppo ottaa tuo paikka, koska se on saksassa. Maa on mulle tuttu, eikä tarvis taas totutella uuteen maahan ja kieleen. Saksaakin oon alkanut vähän oppimaan ja olisi kiva oppia lisää.
Kirjoittelen lisää sitten kun tiedän enemmän!
Oon myös ollut yhteydessä norjaan yhteen paikkaan, mut siellä olis junioriratsastaja ja se ei mua jotenkin inspaa. Lisäks mulle lähetettiin just viestiä hollannista jossa ois kisahoitajan paikka ja sais vissiin ratsastaakkin. Jos saksan paikka ei nappaa, niin sit voisin olla tuonne hollantiin yhteydessä.
Täällä suomessa ylöjärvellä olisi myös yksi paikka johon etsitään ammattitaitoista hevosenhoitajaa ja olen sinne jo soitellutkin. Sanottiin, et mulla vois olla mahollisuus saada se paikka, koska mulla on ulkomaan kokemusta, mutta siitä ei oo kuulunut nyt viikkoon, enkä pysty enää odottelemaan, joten pakko alkaa etenemään tässä hommassa. Maailma kutusuu taasen Alinaa, enpä sitä ois uskonut kun saksasta lähdin, niin väsynyt ja turhautunut kun olin. Tähän jää koukkuun.
Niin ja kiitti lukijat kun olette pysyneet messissä, tää ei oo vielä tän blogin loppu ;)
HOX!! Mun entiselle työpaikalle etsitään hevosenhoitajaa. Paikan pomo on ollut aina oikein tyytyväinen suomalaisiin hoitajiin, joten jos jotain kiinostaisi lähteä edes kesäksi, niin multa saa lisätietoja!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
I'M BACK!!
Muokattu 3.4.2012
Moikka kaikki lukijat, Alina on takaisin ja ihan elävänä!
Mistähän sitä alottaisi!
Eli siis ihan muistinvirkistykseksi kaikille, olin siis espanjassa 6 viikkoa sunshine tourissa joka on siis suuri euroopanlaajuinen hevostapahtuma. Me lähdimme matkaan 13 estehevosen voimin, kolmen ratsastajan ja kahden hevosenhoitajan. Espanjassa hevosenhoitajien määrä lisääntyi yhdellä. Itselläni oli vastuulla aluksi 4 hevosta joiden ratsastajana venäläinen nainen V. Kaksi muuta hevosenhoitajaa pitivät huolta yhdeksästä hevosesta joiden ratsastajina argentiinalainen A ja hänen vaimonsa saksalainen I.
Matka alkoi maanantaina 13 helmikuuta. Ajoimme yli yön läpi saksan, hollannin ja belgian ja saavuimme jonnekkin päin ranskaa jonne pysähdyimme ja laitoimme hevoset lepäämään karsinoihin. Ilma oli kylmä ja märkä.
Hevosilla oli kivat ulkokarsinat. Paikassa ei ollut mahdollisuutta juoksuttaa hevosia, joten kävelytimme kaikki käsin kaksi kertaa. Paikan ihmiset olivat ihania. He toivat meille kahvia ja keksejä kun saavuimme ja valmistivat lounaan. Lounastimme suuren pöydän ääressä 15 ihmisen kera joista suurin osa ranskalaisia. Pääsin maistamaan ranskalaista "perinnejuomaa" joka oli hedelmämehua/siirappia ja shamppanjaa. Maku oli kuin roseviinissä mutta voimakkaampi ja shamppanjan ystävänä upposi kyllä hyvin! Ruokana oli linssikeittoa ja jälkiruuaksi vanukkaita. Patonkeja oli pöydässä monta ja ne kuuluvat ranskalaiseen ruokapöytään.
Illalla pakkasimme hevoset takaisin rekkaan ja lähdimme suuntaamaan kohti espanjaa. Matka oli pitkä, mutta seuraavan aamun valjetessa saavuimme espanjaan ja en taaskaan muista paikkaa.
Ilma oli aamulla tosi kylmä, mutta auringon tullessa esiin sai vaatteita riisua. Ilma oli lämmin.
Tässä paikassa oli kenttä hyvässä kunnossa, joten juoksutimme kaikki hevoset. Saimme paikan omistajalta lainaan autoa ja kävimme ajamassa kaupungissa ja etsimässä aamupalapaikkaa. Löysimme suuret suuret markkinat joissa oli satoja kojuja ja ihmiset myymässä kaikkea mahdollista hedelmistä vaatteisiin. Jos aikaa olisi ollut, olisin siellä voinut kierellä tuntikausia. Mutta töissä kun olin, oli pakko vain kävellä onnensa ohi.
Tästä paikasta lähsimme taas illan tullessa ja tällä kertaa kohteena Vejer de la Fronteran ja sunshine tour!
Saavuimme kisapaikalle kahdeksan aikaan aamulla. Edessä oli kaiken purkaminen. Ensin piti etsiä meidän karsinat, sitten tilata purut, puruttaa karsinat ja tuoda hevoset. Joka paikka oli täynnä loimia, purupusseja, suojia, vesiämpäreitä yms. ympärillä oli kaaos. Rekat piti purkaa nopeasti, koska niitä ei saanut talleilla kauaa seisottaa. Kaikki siis lapettiin ulos nopeasti eikä millekkään ollut vielä paikkaa. Jokaista ratsastajaa kohden oli yksi varustehuone. Onneksemme saimme niitä 4, joten yksi oli hevosten ruuille. Päivän mittaan alkoi tavarat löytää paikkansa ja talli näyttää joltain. Ripustelimme karsinaverhoja ja loimitelineitä yms. Oma ratsastajani saapui espanjaan vasta sunnuntaina (ja me torstaina) joten A:n piti ratsastaa hänenkin hevoset. Lisäksi mun piti juoksuttaa 2 tammaa varalta.
V saapui siis sunnuntaina illalla ja se ratsasti kaikki hevoset. Seuraavana päivänä se hyppäsi kaikki ja luokat alkoi jo tiistaina. Joka viikko ti, ke ja to hyppäsi nuoret hevoset ja loppu viikon kaikki muut. Siellä oli classic tour ja gp tour. Molemmissa suunilleen samat korkeudet, mutta gp-tourissa enemmän vaikeusastetta. Meidän ratsastajat kaikki ratsastivat classic touria.
Joka viikko oli suunilleen samanlainen. Ensin hyppäsi nuoret ja sitten vanhemmat. Mun työ oli tosi rankkaa. Aloitin joka aamu 6:30. Ruokin hevoset, kannoin vedet, siivosin nopeasti karsinat. 8 aikoihin mun piti olla jo juoksuttamassa tammoja tai varustamassa hevosia. Mun piti juoksuttaa nuoret tammat joka päivä, koska V pelkäsi että ne menee hulluiksi. Ne teki tosi paljon töitä ja monesti ne ratsastettiin kahesti päivässä.
Sunnuntaisin oli aina bileet, koska maanantaina ei ollut kisoja. Maanantait oli onneksi mullakin vähän helpompia ja kerkesi aamupalallakin käydä. Siellä oli sellanen teltta jossa oli joka päivä paitsi maanantaisin bileet, mutta sunnuntaina se oli ihan täynnä. Oli tosi kivoja bileitä. Juomat siellä oli ihan sika teräviä! Vodga energyyn ne laitto 3/4 vodgaa ja loput energyä...
Kuudessa viikossa sain tosi paljon kavereita. Kaikki kasvot kävi tutuiksi ja tunnelma oli kotoisa. Samat ihmiset näki joka päivä. Tutustuin muutamaan suomalaiseenkin jotka sattuivat olemaan mun kanssa samalla käytävällä, mm. Mikael Forstenin groomiin. Suurin osa hevosenhoitajista jakautui muutamaan kansallisuuteen jotka olivat 1. Brasilialaiset jätkät, 2. ruotsalaiset tytöt, 3 englantilaiset. Loput oli sitten suomalaisia, norjalaisia, saksalaisia yms. Brasseja oli tosiaan tosi paljon. Tosi monet lähtee eurooppaan hevosenhoitajiksi.
Neljännen viikon aikoihin asiat hieman muuttuivat. V:lla ja A:lla oli riita ja yhteistyö loppui. Mun hevosmäärä kasvoi yhdellä eikä V:llä ollut enää valmentajaa. Ilmapiiri oli kireä, asiasta ei puhuttu. V:llä oli onneksi yksi venäläinen kaveri joka alkoi auttamaan häntä ja oli aina verkassa mukana. Lisäksi se ratsasti yhtä V:n hevosta jota A ratsasti ennen.
Kävin pari kertaa maastoilemassa suomalaisen Iinan kanssa. Hevoset käyttäyty tosi hyvin. Reitti oli kiva hiekkainen polku läpi metsän. Suurin osa matkasta käveltiin, mutta pikku pätkä myös ravattiin.
Kisamenestys mun ratsastajalla oli vaihtelevaa. Aluksi meni tosi hyvin, mutta loppua kohti alkoi alamäki, tuli turhia pudotuksia ja kieltämisiä.
Asuin 6 viikkoa V:n uudessa hevosautossa. Ongelma vaan oli se, että mikään siellä ei toiminut. Vessan tyhjennys ei onnistunut, vesipumppu ei toiminut, joten vettä ei tullut mistään. Suihkussa piti käydä yleisissä. Ruokaa ei pystynyt tekemään, koska ei ollut mitään välineitä. Toiseksi viimesellä viikolla pop-out hajosi, ja se piti laittaa sisään. Tilaa ei ollut yhtään.
Tältä se näyttää kun pop-out on ulkona, se on tosi iso! Ulkonäkö voi pettää.
Kokemuksena sunshine tour oli aivan mahtava ja rankka. En kadu että lähdin. Sain niin paljon kokemusta kisoissa groomaamisesta, paljon ihania ystäviä ja rakkautta....
Oli aika yllätys, että espanjassakin on horze myymälä. Lisäksi siellä oli suomalainen myyjä! Ja kaiken tämän päälle voitin sinne 100 euron lahjakortin ekalla viikolla. Minä joka ei koskaan voi missään arvonnoissa. Mukaan lähti pari hupparia ja t-paita. Lisäksi ostin yhden kl-hupparin. Shoppailut jäi aika vähäisiksi, koska multa varastettiin kaikki mun rahat....
Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina 25 maaliskuuta. Pysähdyimme samoissa paikoissa, mitä menomatkallakin. Ranskassa ilma oli täysin erinlainen mitä menomatkalla. Aurinko paistoi ja lämpöasteita ainakin +20. Perhe valmisti meille jälleen aamupalan ja lounaan. Tällä kertaa paikalla oli myös 3 muuta hevosautoa, yhdessä niistä suomalainen Iina jonka tapasin espanjassa. Saksassa olimme keskiviikkona yhdeksän jälkeen aamulla. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin tuona päivänä, seuraavat päivät olivatkin taas kylmiä ja pilvisiä. Oli helpotus purkaa hevoset autosta ja laittaa omiin karsinoihin joissa oli puhtaat purut ja aamupala valmiina. Olo oli helpottunut.
Nyt sitten päästään asiaan.
Eli kuten aikaisemmin kirjoitin. A ja V lopetti yhteistyön. Ennen sitä jo mietin, että en halua olla enää V:lle töissä, koskasen tapa työskennellä ei mene yksiin omien mieltymysten kanssa. Uutisten kuultua se oli vain viimeinen niitti mulle ja päätin, että tämä on viimeinen kisa hänen kanssa. A tarjosi töitä hänen tallistaan, mutta kieltäydyin. Päätin, että en halua enää jatkaa samalla tallilla. Asiat menivät niin ympäri sekaisin. Pohdiskeltuani mitä tehdä, päädyin mielestäni parhaaseen vaihtoehtoon. Sijaintini tällä hetkellä on Oulu, Finland. Päätin tulla kotiin. Reissu oli niin rankka fyysisesti, että henkisesti, joten päätin, että tarvin lomaa. Tulevasta ei ole tietoa. Varmaa on ainakin se, että suomessa olen ainakin kuukauden ja että saksaan en enää palaa. Mietinnässä olisi mennä tanskaan erään ihmisen perässä, työskennellä hevosten kanssa ja katsoa miten käy, jääkö sille tielle vai tuleeko takaisin suomeen opiskelemaan. Aika ja sydän näyttää.
Oon tosi kiitollinen kaikista lukijoita, kiitos kaikille että ootte pysyny messissä!! Vastaan vielä mielelläni kaikkiin kysymyksiin espanjasta ja kaikesta muusta! Ehkä vielä palaan hevosasioiden merkeissä kesämmällä, tämä ei ole vielä tämän blogin loppu, musta tuntuu siltä!
Nyt tämä tyttö alkaa lomailemaan, mutta pysyn ajantasalla silti :)
Tässä vielä muutamia kuvia espanjasta!
Moikka kaikki lukijat, Alina on takaisin ja ihan elävänä!
Mistähän sitä alottaisi!
Eli siis ihan muistinvirkistykseksi kaikille, olin siis espanjassa 6 viikkoa sunshine tourissa joka on siis suuri euroopanlaajuinen hevostapahtuma. Me lähdimme matkaan 13 estehevosen voimin, kolmen ratsastajan ja kahden hevosenhoitajan. Espanjassa hevosenhoitajien määrä lisääntyi yhdellä. Itselläni oli vastuulla aluksi 4 hevosta joiden ratsastajana venäläinen nainen V. Kaksi muuta hevosenhoitajaa pitivät huolta yhdeksästä hevosesta joiden ratsastajina argentiinalainen A ja hänen vaimonsa saksalainen I.
Matka alkoi maanantaina 13 helmikuuta. Ajoimme yli yön läpi saksan, hollannin ja belgian ja saavuimme jonnekkin päin ranskaa jonne pysähdyimme ja laitoimme hevoset lepäämään karsinoihin. Ilma oli kylmä ja märkä.
Hevosilla oli kivat ulkokarsinat. Paikassa ei ollut mahdollisuutta juoksuttaa hevosia, joten kävelytimme kaikki käsin kaksi kertaa. Paikan ihmiset olivat ihania. He toivat meille kahvia ja keksejä kun saavuimme ja valmistivat lounaan. Lounastimme suuren pöydän ääressä 15 ihmisen kera joista suurin osa ranskalaisia. Pääsin maistamaan ranskalaista "perinnejuomaa" joka oli hedelmämehua/siirappia ja shamppanjaa. Maku oli kuin roseviinissä mutta voimakkaampi ja shamppanjan ystävänä upposi kyllä hyvin! Ruokana oli linssikeittoa ja jälkiruuaksi vanukkaita. Patonkeja oli pöydässä monta ja ne kuuluvat ranskalaiseen ruokapöytään.
Illalla pakkasimme hevoset takaisin rekkaan ja lähdimme suuntaamaan kohti espanjaa. Matka oli pitkä, mutta seuraavan aamun valjetessa saavuimme espanjaan ja en taaskaan muista paikkaa.
Ilma oli aamulla tosi kylmä, mutta auringon tullessa esiin sai vaatteita riisua. Ilma oli lämmin.
Tässä paikassa oli kenttä hyvässä kunnossa, joten juoksutimme kaikki hevoset. Saimme paikan omistajalta lainaan autoa ja kävimme ajamassa kaupungissa ja etsimässä aamupalapaikkaa. Löysimme suuret suuret markkinat joissa oli satoja kojuja ja ihmiset myymässä kaikkea mahdollista hedelmistä vaatteisiin. Jos aikaa olisi ollut, olisin siellä voinut kierellä tuntikausia. Mutta töissä kun olin, oli pakko vain kävellä onnensa ohi.
Tästä paikasta lähsimme taas illan tullessa ja tällä kertaa kohteena Vejer de la Fronteran ja sunshine tour!
Saavuimme kisapaikalle kahdeksan aikaan aamulla. Edessä oli kaiken purkaminen. Ensin piti etsiä meidän karsinat, sitten tilata purut, puruttaa karsinat ja tuoda hevoset. Joka paikka oli täynnä loimia, purupusseja, suojia, vesiämpäreitä yms. ympärillä oli kaaos. Rekat piti purkaa nopeasti, koska niitä ei saanut talleilla kauaa seisottaa. Kaikki siis lapettiin ulos nopeasti eikä millekkään ollut vielä paikkaa. Jokaista ratsastajaa kohden oli yksi varustehuone. Onneksemme saimme niitä 4, joten yksi oli hevosten ruuille. Päivän mittaan alkoi tavarat löytää paikkansa ja talli näyttää joltain. Ripustelimme karsinaverhoja ja loimitelineitä yms. Oma ratsastajani saapui espanjaan vasta sunnuntaina (ja me torstaina) joten A:n piti ratsastaa hänenkin hevoset. Lisäksi mun piti juoksuttaa 2 tammaa varalta.
V saapui siis sunnuntaina illalla ja se ratsasti kaikki hevoset. Seuraavana päivänä se hyppäsi kaikki ja luokat alkoi jo tiistaina. Joka viikko ti, ke ja to hyppäsi nuoret hevoset ja loppu viikon kaikki muut. Siellä oli classic tour ja gp tour. Molemmissa suunilleen samat korkeudet, mutta gp-tourissa enemmän vaikeusastetta. Meidän ratsastajat kaikki ratsastivat classic touria.
Joka viikko oli suunilleen samanlainen. Ensin hyppäsi nuoret ja sitten vanhemmat. Mun työ oli tosi rankkaa. Aloitin joka aamu 6:30. Ruokin hevoset, kannoin vedet, siivosin nopeasti karsinat. 8 aikoihin mun piti olla jo juoksuttamassa tammoja tai varustamassa hevosia. Mun piti juoksuttaa nuoret tammat joka päivä, koska V pelkäsi että ne menee hulluiksi. Ne teki tosi paljon töitä ja monesti ne ratsastettiin kahesti päivässä.
Sunnuntaisin oli aina bileet, koska maanantaina ei ollut kisoja. Maanantait oli onneksi mullakin vähän helpompia ja kerkesi aamupalallakin käydä. Siellä oli sellanen teltta jossa oli joka päivä paitsi maanantaisin bileet, mutta sunnuntaina se oli ihan täynnä. Oli tosi kivoja bileitä. Juomat siellä oli ihan sika teräviä! Vodga energyyn ne laitto 3/4 vodgaa ja loput energyä...
Kuudessa viikossa sain tosi paljon kavereita. Kaikki kasvot kävi tutuiksi ja tunnelma oli kotoisa. Samat ihmiset näki joka päivä. Tutustuin muutamaan suomalaiseenkin jotka sattuivat olemaan mun kanssa samalla käytävällä, mm. Mikael Forstenin groomiin. Suurin osa hevosenhoitajista jakautui muutamaan kansallisuuteen jotka olivat 1. Brasilialaiset jätkät, 2. ruotsalaiset tytöt, 3 englantilaiset. Loput oli sitten suomalaisia, norjalaisia, saksalaisia yms. Brasseja oli tosiaan tosi paljon. Tosi monet lähtee eurooppaan hevosenhoitajiksi.
Neljännen viikon aikoihin asiat hieman muuttuivat. V:lla ja A:lla oli riita ja yhteistyö loppui. Mun hevosmäärä kasvoi yhdellä eikä V:llä ollut enää valmentajaa. Ilmapiiri oli kireä, asiasta ei puhuttu. V:llä oli onneksi yksi venäläinen kaveri joka alkoi auttamaan häntä ja oli aina verkassa mukana. Lisäksi se ratsasti yhtä V:n hevosta jota A ratsasti ennen.
Kävin pari kertaa maastoilemassa suomalaisen Iinan kanssa. Hevoset käyttäyty tosi hyvin. Reitti oli kiva hiekkainen polku läpi metsän. Suurin osa matkasta käveltiin, mutta pikku pätkä myös ravattiin.
Kisamenestys mun ratsastajalla oli vaihtelevaa. Aluksi meni tosi hyvin, mutta loppua kohti alkoi alamäki, tuli turhia pudotuksia ja kieltämisiä.
Asuin 6 viikkoa V:n uudessa hevosautossa. Ongelma vaan oli se, että mikään siellä ei toiminut. Vessan tyhjennys ei onnistunut, vesipumppu ei toiminut, joten vettä ei tullut mistään. Suihkussa piti käydä yleisissä. Ruokaa ei pystynyt tekemään, koska ei ollut mitään välineitä. Toiseksi viimesellä viikolla pop-out hajosi, ja se piti laittaa sisään. Tilaa ei ollut yhtään.
Tältä se näyttää kun pop-out on ulkona, se on tosi iso! Ulkonäkö voi pettää.
Kokemuksena sunshine tour oli aivan mahtava ja rankka. En kadu että lähdin. Sain niin paljon kokemusta kisoissa groomaamisesta, paljon ihania ystäviä ja rakkautta....
Oli aika yllätys, että espanjassakin on horze myymälä. Lisäksi siellä oli suomalainen myyjä! Ja kaiken tämän päälle voitin sinne 100 euron lahjakortin ekalla viikolla. Minä joka ei koskaan voi missään arvonnoissa. Mukaan lähti pari hupparia ja t-paita. Lisäksi ostin yhden kl-hupparin. Shoppailut jäi aika vähäisiksi, koska multa varastettiin kaikki mun rahat....
Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina 25 maaliskuuta. Pysähdyimme samoissa paikoissa, mitä menomatkallakin. Ranskassa ilma oli täysin erinlainen mitä menomatkalla. Aurinko paistoi ja lämpöasteita ainakin +20. Perhe valmisti meille jälleen aamupalan ja lounaan. Tällä kertaa paikalla oli myös 3 muuta hevosautoa, yhdessä niistä suomalainen Iina jonka tapasin espanjassa. Saksassa olimme keskiviikkona yhdeksän jälkeen aamulla. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin tuona päivänä, seuraavat päivät olivatkin taas kylmiä ja pilvisiä. Oli helpotus purkaa hevoset autosta ja laittaa omiin karsinoihin joissa oli puhtaat purut ja aamupala valmiina. Olo oli helpottunut.
Nyt sitten päästään asiaan.
Eli kuten aikaisemmin kirjoitin. A ja V lopetti yhteistyön. Ennen sitä jo mietin, että en halua olla enää V:lle töissä, koskasen tapa työskennellä ei mene yksiin omien mieltymysten kanssa. Uutisten kuultua se oli vain viimeinen niitti mulle ja päätin, että tämä on viimeinen kisa hänen kanssa. A tarjosi töitä hänen tallistaan, mutta kieltäydyin. Päätin, että en halua enää jatkaa samalla tallilla. Asiat menivät niin ympäri sekaisin. Pohdiskeltuani mitä tehdä, päädyin mielestäni parhaaseen vaihtoehtoon. Sijaintini tällä hetkellä on Oulu, Finland. Päätin tulla kotiin. Reissu oli niin rankka fyysisesti, että henkisesti, joten päätin, että tarvin lomaa. Tulevasta ei ole tietoa. Varmaa on ainakin se, että suomessa olen ainakin kuukauden ja että saksaan en enää palaa. Mietinnässä olisi mennä tanskaan erään ihmisen perässä, työskennellä hevosten kanssa ja katsoa miten käy, jääkö sille tielle vai tuleeko takaisin suomeen opiskelemaan. Aika ja sydän näyttää.
Oon tosi kiitollinen kaikista lukijoita, kiitos kaikille että ootte pysyny messissä!! Vastaan vielä mielelläni kaikkiin kysymyksiin espanjasta ja kaikesta muusta! Ehkä vielä palaan hevosasioiden merkeissä kesämmällä, tämä ei ole vielä tämän blogin loppu, musta tuntuu siltä!
Nyt tämä tyttö alkaa lomailemaan, mutta pysyn ajantasalla silti :)
Tässä vielä muutamia kuvia espanjasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)