torstai 28. helmikuuta 2013

Zoo

Kävin tänään eläintarhassa bernissä. Ilma oli ihanan keväinen ja aurinkoinen ja me vietettiin ihan kiva iltapäivä. Nyt väsyttää se eläintarhassa kiertely!










Tiistaina oli viimenen koulutunti Zamiran kans ja meni se kyllä paremmin mitä edelliset. C sanoi, että koska työskentelen niin hyvin, antaa se mulle jatkossakin tunteja kun kerkeää, mut ainakin 2 kertaa kuussa.
Eilen meillä oli puoli maneesia veden vallassa, koska tän paikan pomo oli unohtanut kastelujärjestelmän päälle yöksi. Vettä pumpattiin pois koko päivä ja tänään siellä pysty jo ratsastamaan. Eilen me siis maastoiltiin hevosten kans.

torstai 21. helmikuuta 2013

Väsynyt mutta..

..hitusen onnellinen.
Viime päivät on menny ihan kivasti, mutta teen mun elämästä aivan liian vaikeaa stressaamalla. En ymmärrä miksi en vaan voi rentoutua! Miks en vois vaan ottaa sellasta asennetta, että tää seuraavat puoli vuotta meen vaan ihan täysiä ajattelematta mitään sen kummemmin ja sit palaan suomeen viettämään loppuelämääni. Mun ajatusmaailma on joskus ihan kumma. Miks ihmeessä ressaan jostain puolesta vuodesta, kun mulla on toivottavasti vielä ainakin 60 elinvuotta edessä?
Olis vaan niin hienoo jos olis sellanen taistelijaluonne ja olis tosi kova itsekuri. Jos mulla olis sellanen, niin mulla olis rahaa säästössä puolet enemmän ja painaisin 10 kiloa vähemmän ja olisin ihannepainossani. Mutta kun oon luonteeltani tällanen, että annan aina periksi. Katotaan, niin en edes pysty olemaan täällä siihen elokuun puoleenväliin/alkuun, vaikka C sanookin, että en päästä mua lähtemään ja että sillä on nyt jo ikävä mua, kun se tietää, että oon jättämässä sen puolen vuoden päästä. Nauroin tänään sille kun se selitti tuota ihan tosissaan ja sanoin vaan, että puolivuotta on ikuisuus ja se kerkeää kyllä kypsyä minuun siinä ajassa. Mää ainakin kypsyisin itteeni...

Tiistaina oli taas koulutunti ja mulla meni taas niin surkeesti, että ensimmäiset 40 min ratsastin keppiohjilla ja viimeset 20 minuuttia keppi selän takana. Onneks ei sentään molemmat kepit yhtäaikaa.. Eka siis on sellanen puukapula josta lähtee ohjat ja ne laitetaan kuolaimiin kiinni. Sit vaan suitsien ohjat solmulle kaulalle ja kädet kapulaan. Auttaa pitämään tasaisen kontaktin. Mulla oli vähän ongelmia sen kepin kans ja Zamira veti yhen pukkisarjan kun en saanu kättä rennoksi.
Lopuksi sit vaihettiin kapulaa ja sain pitkän puukapulan selän taakse ja kädet sieltä alta ja sit ohjiin kiinni. Se on aika vaikeaa lähteä liikkelle, kun tuntuu että vetää vaan niistä ohjista, kun on selkä ihan suorana jäykkänä. Laukkaaminen se selässä on kuitenkin helpompaa. Meillä oli taas tehtävänä laukata suoralla uralla 2 m seinästä ja tällä kertaa ilman jalustimia ja puomeista oli tehty sellaset kujat molempiin päätyihin, että ei lähe oikomaan. Mulla oli aluks ongelmia laukata suorassa, mut kapulan kans se onnistu, kun istuin suorassa ja oikein.
Mulla meni jotenki totaallisesti hermot niiden keppien kans ja kun sain sen toisen kepin selän taakse, meinas päästä itku kun tuntu vaan, että oon niin paska kun pitää kaikki maholliset oljenkorret ottaa käyttöön. Lisäks tuntu, että en selviydy siitä tehtävästä, kun Zamira kävi aika kuumana ja kun ei saanu olla jalkkareita ja piti kääntää tosi pienestä kulmasta yms. Mut kyllä se sit onnistu.

Eilen kun ratsastin Zamiran se oli tosi kuuma ja veti pukkia sekä pomppi vaan joka suuntaan ja kilju. Se oli jotenki aivan niinku pommi joka voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä ja se meinas lähtä alta jos vähääkään käytti liikaa pohjetta. Se ei oo koskaan ennen ollu tuollanen arvaamaton. Eilen se sinkos jo alkukäynneissä kun kävelin löysin ohjin, kun ennen se on ollu pomminvarma. Ehkä se on vaan kypsyny muhun.



Tänään oli rento päivä, mutta en kyllä ratsastanut. Aamulla me tehtiin 6 hevosta rentoon tahtiin (siis C ratsasti) ja kerkesin aamulla kääriä kaikki pintelit ja putsata varusteet. Iltapäivällä oli niin kova tuuli, että ei laitettu hevosia walkkeriin, enkä myöskään ratsastanut, koska oli estevalmennukset. Mulla oli sitten kivasti aikaa laittaa kaikille hevosille hieromavyö sekä siivoilla varustehuoneen kaappeja ja laittaa öljyä kaikkiin kotisuitsiin ja martingaaleihin.
Mun unelmien mies on joka aamu mua odottamassa varustehuoneessa <3 mutta vain tässä kuussa...


Mulla on huomenna vapaapäivä ja ajattelin yrittää nukkua pitkään ja maata vaan sängyssä. Jos tylsyys iskee, meen varmaan käymään vähän Bernissä kattelemassa ja ehkä jotain pientä shoppailemassa.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Sunny day and dreaming...

Kaunis ilma oli tänään, mutta kuvia ei siitä nyt ole, kun ei ollut aikaa ottaa. Auringonpaiste sai ihanasti valoa ja lämpöä maneesiin ja ratsastus oli paljon kivempaa. Ratsastin tänään Zamiran ja se oli tosi kiva, joten toivotaan, että se on sitä myös huomenna kouluvalmennuksessa.
C on palannut töihin, joten mun ei tarvi enää ratsastaa viittä hevosta päivässä. Voin kertoa, että pidemmän päälle musta ei olisi siihen. Multa loppuu mielenkiinto ja lopuksi ei vaan jaksa enää. Mulle riittää, että saan ratsastaa yhdestä kahteen hevosta päivässä. Olin ihan tyytyväinen, että kuinka puolessatoista viikossa onnistuin ratsastamaan Donatellaa huomattavasti paremmin. Se on luonteeltaan spooky ja aluks en meinannu saada sitä edes maneesin laidoille, kun se kyttäs kulmia niin paljon. Sitä piti asettaa tosi paljon sisälle päin, mutta lopussa pystyin jo laukkaamaan kulmista ilman kauheaa pään kääntämistä. Lisäksi C sanoi, että tammuska oli tosi kiva ratsastaa kun se ensimmäisen kerran ratsasti saikun jälkeen.
                      Donatella

Eilen pääsin onneks vähän rentoutumaan hyvässä seurassa, kun me mentiin keski-ikäisten kanssa illallistamaan ja siitä jatkettiin C:n kans parille drinkille. Oli tosi kiva jutella ihan kahestaan ja olla pikku hiprakassa, kun mun on pitäny yrittää väkisin rentouttaa itseäni juomalla viiniä yksin omassa huoneessa ja katsomalla leffaa... Mut käyhän se niinkin.

Mut anyways mieliala on ehkä 20% parempi mitä viimeviikolla, mutta ei se edelleenkään ihan katossa ole. Olispa jo kesä, kun sillon on paljon kivempaa! Olis kiva kun olis taas kisoja ja hevosilla ei olis kuin yhet loimet ja ne pääsis laitumelle. Ja mulla olis energiaa töiden jälkeen lähteä lenkille ja sit olis huippufiilis kun jaksais juosta +30 asteen helteessä ja hiki virtais, mut silti vaan jatkais ja jatkais viimesillä voimillaan ja musiikki sois täysiä korvissa iltapalaksi söis salaattia mozzarellajuustolla.
Olis päiviä kun alotettais viideltä ja lounas syötäis puutarhassa yhdessä ja sit olis taukoa neljään asti kun olis liian kuuma ja sit äkkiä yhdessä tehtäis iltatalli ja olis jo ilta ja vois lähteä rantabileisiin juomaan mohitoja ja olis jalassa vaan sortsit ja olis ihan ruskee.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Still here..

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Välillä tuntuu, että ei enää jaksa kirjottaa, mutta sit taas piristää positiivinen palaute blogista. Silti täällä on välillä vähän turhan hiljaista, molemmissa päissä.

Oon ollu alkuviikon ihan romuna ja lähinnä henkisesti. Tuntuu, että en kestä enää hetkeäkään täällä ja ajatukset on kokoajan suomessa. Oon ollu tosi hermostunut, kun on ollut niin paljon hevosia ratsastettavana (eilen 5 ja tänään 6) koska kaikki jostain syystä on yhtäaikaa lomalla tai saikulla. Tuntuu, että mulla ei vaan riitä resurssit. Tänään mulla oli liikutettavana saman verran hevosia, mitä normipäivänä meidän ratsastajilla ja lisäks mun piti laittaa hevoset kävelykoneeseen ja siivota illalla parikyt karsinaa. Olin niin hermona koko päivän ja oikeasti ensimmäistä kertaa täällä oloaikana mietin tosissani lopettamista ja suomeen palaamista lopullisesti. Mietin jo, et yrittäisin etsiä uuden groomin C:lle ja sit voisin hyvällä omallatunnolla lähteä. Vaikka C sanoikin mulle maanantaina, että ei halua et lähen ees ens syksynä, koska hyvää groomia on niin vaikeaa löytää. Kauheaa ajatella, että pitäs kestää vielä 6-7 kuukautta, kun yks päivä jo tuntuu kauhealta taistelulta ja meinaa olla hermoromahduksen partaalla.
Mut veikkaan, että mun olo johtuu osaksi siitä, kun meillä on nyt niin paljon työtä ja ei ketään töissä ja sit kun mun ajatukset on vielä suomessa. Kauhean vaikea palata tähän elämään, kun pääsee tottumaan sellaseen normaalin ihmisen elämään. En oo nyt puolentoista viikon aikana käyny missään muualla kuin töissä ja oon viettänyt joka ikisen illan yksin mun huoneessa. Oon ollu joka päivä ratsastushousut jalassa, meikittä, tukka pipon alla ja pahimmassa tapauksessa sanonut päivän aikana pari lausetta. Joten ei kait se ole ihmekkään jos meinaa olla pönttä vähän sekasin.

Nyt tuli melkoista angstia, mutta eiköhän tää tästä paremmaksi käänny, kun porukka tulee takas töihin ja kevät tulee.. Mut kuten huomaatte, mulla ei ole ketään kelle avautua, joten päätän sit tehdä sen julkisesti ties kuinka monelle lukijalle. Koittakaa kestää ja toivottavasti tästä ei koidu mulle mitään hankaluuksia.
Kohta on vissiin pääsiäinen :)

Olin muuten eilen taas kouluvalkassa Zamiralla ja meni aika paskasti, kuten tämän hetkiseen teemaan kuuluu, mut ei siitä sen enempää. On mulla onneks mennyt jo paremmin Donatellan kans, kun oon ratsastanu sitä about 8 kertaa nyt ja saan sen ratsastettua jopa metrin päähän pelottavista kulmista, vaikkakin päätä pitää aika hyvästi asettaa sisälle, sillä muuten se ottaa loikan ulospäin. Ihan uskomatonta, että joka ikinen kerta kun ratsastan kulmaan, se kyttää ja joka ikinen kerta yrittää olla menemättä sinne ja jos vähääkään päästän asetusta ulospäin, se juoksee alta. Ei mitään tsäänssejä.
C:n tyttö oli tosiaan siellä Italiassa kisoissa viimeviikolla ja se voitti 3 luokkaa joista yks junioreiden gp-luokka ja lisäks se sijoittu kaikissa muissa luokissa joissa se ratsasti. Et ihan jees!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Plääh..

Musta tuntuu, että musta ei oo enää tähän blogiin.. Tuntuu, että kirjotan kokoajan samoista jutuista ja ketään ei enää kiinnosta lukea niitä. Lisäks mulla on nyt henkisesti vähän paska olla, että ehkä pieni tauko vois tehdä ihan hyvää ja jatkaisin postailua taas sitten kun tapahtuu jotain jännää. Mitä ootte mieltä?
Loppuun kuvia.





torstai 7. helmikuuta 2013

Heppatöihin ulkomaille?

Mulle tuli pyyntö kirjoittaa postaus, joka sisältää vinkkejä/neuvoja ulkomaille hevostöihin lähdöstä.

Jos alkaa jossain vaiheessa tuntumaan, että ei jaksa enää samoja kuvioita ja kaavoja ja haluaisi saada omaan hevoskatsomukseen ja kokemukseen ihan uuden ulottuvuuden, voi olla ihan hyvä idea alkaa miettimään ulkomaille lähtemistä. Pelkästään Ruotsiin menemällä voi nähdä ihan erilaisen hevosmaailman, mutta toki länsieuroopassa piirit ovat vielä isommat.
Ihmisen pitää olla jollain tapaa hyvin itsenäinen, impulsiivinen ja rohkea, jotta uskaltaa tuosta nuin vain hypätä vieraaseen maahan vieraan kulttuurin sekaan töitä tekemään. Alussa voi olla sellanen voittajafiilis, kun on uskaltanut lähteä ja ulkomailla on niin siistiä ja hienoa, mutta ajan kanssa sitä nöyristyy ja ymmärtää, että joutuu kantamaan työstään ja hevosista paljon vastuuta ja haluaa tehdä kaikkensa tyydyttääkseen työnantajansa. Kaikki ei olekkaan enää niin siistiä ja koti-ikävä alkaa painaa päälle. Alkaa ikävöimään normaalia elämänrytmiä jossa työ/koulu ja vapaa-aika olivat erillään, eikä ollut sitoutunut työhönsä 24/7. Vapaita viikonloppuja ja aamulla puoleenpäivään nukkumista venähtäneen baari-illan jälkeen.
On toki ihan ihmisen persoonallisuudesta kiinni, että minkälaisella asenteella sitä työtä tekee. Itse olen luonteeltani vähän sellanen kotihiiri ja laiskanpuoleinen, joten monesti koti-ikävä ja muut ikävät tunteet puskevat päälle, vaikka jossain mielen syövereissä tuuletan onnistunutta kisapäivää ja sitä, kuinka hienoa palautetta sain taas työstäni. Positiivinen palaute nimenomaan auttaa jaksamaan tässä työssä ja se, että on ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa. Joskus tulee päiviä, kun kaikki menee niin hyvin, että kiittää taas itseään ulkomaille lähtemisestä ja on tosi kiitollinen mahdollisuudesta jonka on saanut.


Kun alkaa kyselemään töitä ulkomailta, kannattaa varmistaa se, että työpaikalla on ilmainen asuminen, sekä työpaikan puolesta vakuutukset ja työluvat. Pimeänä työskentely voi päättyä tosi huonosti ja varsinkin Sveitsissä se on iso rikos! Kannattaa siis vaikka ensin sopia koeajasta (max. 2vk) ja tehdä siitä kirjallinen sopimus, jossa lukee kaikki päivämäärät ja palkka. Ennen lähtöä kannattaa hankkia matkustajavakuutus, joka vakuuttaa sinut koeajalla. Jos työ miellyttää, kannattaa laittaa työlupa ja vakuutukset heti vetämään.

Kannattaa myös aluksi selvittää, että vastaako työ taitotasojasi. Jos etsit ratsastajan työtä ja sinulla on paljon taitoa ja kokemusta, kannattaa hankkiutua töihin tallille jossa on mahdollisuus pääsääntöisesti vain ratsastaa. Kerro taitotasostasi mahdollisimman tarkasti ja mielellään lähettämällä videoita, sillä on ikävää, jos taitosi eivät kelpaa uudessa työssä ja et loppupeleissä saa edes ratsastaa. Jos karsinoiden siivoaminen ei ole hommaasi, kannattaa siitäkin keskustella työtä haettaessa. Nöyryys ei silti ole pahitteeksi ja tässä työssä monesti edetään porras portaalta. Kokemus antaa oikeuksia ja rahalla saa.  Jos haluat ainoastaan hoitaa hevosia, etkä missään tapauksessa ratsastaa, kerro se selvästi, sillä väärin ymmärrys saattaa johtaa kotiin lähettämiseen.

On paljos talleja, joissa arvostetaan ammattimaisia hevosenhoitajia, joten aina ei ehkä ole helppoa löytää paikkaa, jossa saa rauhassa harjoitella ammattiratsastajille työskentelyä. Monet asiat saattavat tuntua itsestäänselviltä, mutta täällä länsieuroopassa hoidetaan monet asiat aivan eri tavalla. Kuten olen jo sanonut, alussa pitää vaan olla nöyrä ja ottaa paskat joskus niskaan, eikä pienestä saa suuttua. Ammattiratsastajilla saattaa olla monenlaisia pakkomielteitä, joita itse ei ymmärrä, mutta niiden kestämisessä auttaa se, että ajattelee vain tekevänsä työtään josta maksetaan. Hevoset ovat täällä kalliita ja hevosbisnes niin suurta jossa liikkuu isot rahat, joten pitää osata arvostaa hevosia, sekä työnantajia.

Jos olet luonteeltasi sellainen, joka tykkää mennä sieltä missä aita on matalin, ei tämä työ ole sinulle. Kaikki hommat pitää tehdä aina just, eikä melkeen! Ammattiratsastajilla on silmät selässä ja he huomaavat kaiken! Pidempään tätä työtä tehneenä itsellä on jo sen verran kova itsekuri, että ei jätä ikinä mitään puolitiehen ja huomaa, että jos jonkun asian jättää tekemättä, on siitä kaks kertaa enemmän haittaa seuraavana päivänä tai vähän myöhemmin. Oma laiskuus ja huomaamattomuus saattaa johtaa hevosen ähkyyn tai johonkin muuhun vaivaan, joka saattaa jopa laskea hevosen arvoa. Tämä toki on melko itsestäänselvyys ihan jokaisen hevosen kohdalla, olis itten kyse sadan tuhannen kisahevosesta, tai shetlanninponista. Hevosen terveydestä huolehtiminen menee oman terveyden edelle.
Tässä työssä ei kelloa pahemmin katsella, vaikka toki yritetään pitää työajat edes jotenkin inhimillisinä.


Tämä työ on täydellinen esim. välivuotta pitävälle tai ihan vain parin vuoden irtiotoksi normaalista arjesta. Kotiin päästyä sitä taas osaa arvostaa monia asioita niin erinlailla. Toki on ihmisiä, jotka tekevät tätä vuositolkulla, mutta siihen vaatii jo sitten vähän vakaamman ympäristön ja ympärille tiimin ihmisiä jotka eivät kokoajan vaihdu. Tämänkin on niin paljon kiinni ihmisen persoonallisuudesta, mutta itse en tätä voisi muutamaa vuotta pidempään tehdä.

Eipä mulla nyt muuta ole mielessä tästä aiheesta ja tämä menikin jo vähän toistamiseksi, mutta toivottavasti tästä sais jotain irti ja saa laittaa kysymyksiä :)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Töihin paluu!

Maanantaina oli pakko taas kadota suomesta ja palata tänne Sveitsiin rahaa tienaamaan. Ennen lähtöä kelasin hirveästi päässäni tän mun nykyisen elämäntilanteen hyviä ja huonoja puolia. Aluksi olin aivan sitä mieltä, että mitä hittoo oikein teen ulkomailla, kun voisin olla kotona rakkaiden ihmisten parissa. Sitten sain kuitenkin päähäni ajatuksen, että tää on yks mun elämäni parhaista päätöksistä ja kotona kyllä kerkeää olla. Jälkimmäinen kuulostaa kyllä järkevämmältä ajatustavalta, mutta rehellisesti sanottuna mua vähän masentaa nyt olla täällä. Mulla ei ole täällä ketään sellaista ihmistä johon voisin täysin luottaa ja joka olis aina mua varten ja kuuntelis mua. Osa ihmisistä on tosi etäisiä ja osa sit sellasia kavereita joiden kans on kiva jutella ja vitsailla ja nauraa, mutta ei mitään sen syvempää. En pääse oikeasti avautumaan ikinä mistään kenellekkään, kun ei oikein ole samanhenkistä porukkaa.
Mutta voishan mulla on asiat vielä huonomminkin. Meillä on täällä töissä sellanen mies jolla on kotona Unkarissa vaimo ja alle vuoden ikäinen tyttö jonka se on nähnyt vaan kerran. Sen pitää kuulemma tehdä töitä yli kolme vuotta, että se saa velkansa maksettua. Sillä on varmaan oikeesti tosi rankkaa henkisesti, joten ei mulla olis syytä edes valittaa.
Mut tää on mun valinta olla täällä! Suurin syy siihen on tällä hetkellä rahan säästäminen, sillä tahdon olla vastuullinen ja miettiä tulevaisuutta. Lisäksi en voi väittää, että en nauttisi uusien asioiden oppimisesta.

C on 2 viikkoa nyt sairaslomalla, joten muiden pitää ratsastaa sen hevoset. Ratsastin eilen ja tänään Donatellan ja muut C:n hevoset ratsastaa C:n tyttö ja sit sen kaveri ratsastaa yhden ja minä kävelen Ziezon kanssa, koska se on vieläkin pelkällä kävelyllä sen walkkeri-onnettomuuden takia. Lisäksi ratsastin eilen yhen tamman Missin ja tänään toisen tamman Amemin. Zamiraa en oo ratsastanut :( Se hyppäs tänään ja kyllä se meni jostain 90 cm okserista yli, että saattaa siitä vielä esteheppa tulla. Harmittaa toki, kun en oo saanut ratsastaa sitä nyt, mutta onhan muidenkin hevosten ratsastamisessa plussansa. Eilen ja tänään huomasin, että kuinka helppo ratsastettava Zamira on. Ne 2 tammaa meinas vähän vetää herneet nenään, kun käytin liikaa kättä, mutta Zamira ei koskaan hermostunu mistään. Eli on siis mulle vaan plussaa, että saan ratsastaa erilaisia hevosia ja oon kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että miten ne kaikki toimi mun alla eilen ja tänään.
Oon ihan väsynyt, vaikka luulis, että loman jälkeen olis täynä energiaa. Mut ehkä mua vaan väsyttää nää ekat päivät, kun on tullu otettua niin rennosti viimeiset 2 viikkoa. Oon kyllä välillä tällanen ihan jatkuvasti väsynyt, eikä mikään auta. Voisin vaan nukkua kuukauden putkeen.

C:n tyttö ja sen groomi lähtee huomenna italiaan kisoihin koko loppuviikoksi ja meille jää sit yks työntekijä vähemmän. Hommaa tulee olemaan enemmän, mutta parempi että on paljon työtä, entä että ei olis yhtään. Sopii ihan hyvin tähän vaiheeseen, kun yritän nyt jotain terveellisempää/parempaa elämää... Heppoja mulle jää vain 4, sillä C:n tyttö ottaa yhen meidän hepoista sinne Italiaan. Mut mun pitää varmaan huolehtia muutamasta muustakin hevosesta päivittäin.

Mää lähen nyt suihkuun ja keittään kaurapuuroa iltapalaksi (osa mun terveellistä elämää, saa nähä kuin kauan kestää) Sit vois kattoo vaikka yhen leffan ja lähtä nukkumaan!

Täältä ei nyt taas ole mitään kuvia, mut että ei tulis kuvatonta postausta, laitan yhen kuvan suomesta jossa mulla on päällä mun uus hame ja paita :)