sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Pakkailua ja pohdintaa lähdöstä

Taas on yksi viikko takana ja edessä enää 2 viikkoa, kaksi päivää! Sunnuntai mulla on taas tapani mukaan vapaa (aamutallia lukuunottamatta) ja on ollut aikaa taas pakata. Kävin vaatekaapin vielä kertaalleen läpi ja karsin pois kaikki vaatteet, joita tuskin enää käytän täällä. Nyt mulla on matkalaukku nro.1 täynä ja lähtövalmiina ja täytyy kyllä sanoa, että ehkä hyvällä tuurilla saan kaikki mahtumaan kahteen matkalaukkuun. Yksi iso paperikassillinen vaatteita menee myös kierrätykseen. Loppujen kamojen pakkaaminen pitää sitten jättää viimeiselle viikolle ja ratsastuskamat voin pakata varmaan vasta lähtöä edeltävänä iltana. Josta tulikin mieleen, että kypärä vie kivasti tilaa laukussa.. Mulla on kulahtanut Charles Owen, joten voisin ehkä jättää sen tänne, koska ei sillä kehtaa enää edes ratsastaa. Voisin sitten ostaa suomesta uuden kypärän, ehkä gpa tai joku vastaava, jos löytyy edullisesti.
 Vaatteiden lajittelua

 Täysi matkalaukku, ei mitään hajua painosta
 
Sunnuntai-look

Lähtö siis lähenee. Tämä elämänvaihe alkaa olla päätöksessä ja on aika aloittaa uusi. Muutama vuosi sitten, kun valmistuin lukiosta ja lähdin töihin, ajattelin, että tää on niin parasta! Ei tarvi stressata kokeista ja tenteistä ja päivämääristä, voi vain tehdä sitä mitä tykkää ja saada siitä rahaa. Jotenkin sitä ei sitten tullut enää lähdettyä kouluun ja aina halusi vain pitkittää sitä. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että oon täysin valmis palaamaan takaisin kouluun. Mulla on taas paljon innostusta ja motivaatiota.

Isoin asia mitä tulen kaipaamaan Sveitsistä, on ehdottomasti kaikki ihmiset joihin on tutustunut. Tää meidän porukka on niin tiivis, kun me tehdään töitä yhdessä joka päivä kellon ympäri ja sitten vielä asutaan kaikki saman katon alla ja illat vietetään monesti yhdessä. Jokaisen ihmisen tuntee melkein läpikotoisin ja kaikissa on jotain ihanaa jota tulee kaipaamaan. Tyhmät inside vitsit sun muut. Hullua ajatella, että kun lähden, niin tuskin tulen näkemään näitä ihmisiä enää koskaan. Todennäköisesti en tule edes hirveästi olemaan yhteyksissä heihin, vaikka sitä varmasti vannotaan. Ensin tekee yli vuoden töitä näiden ihmisten kanssa tiiviisti yhdessä ja seuraavassa hetkessä ne on täysin pyyhitty kartalta ja elämästä. Tilalle tulee uudet tuttavuudet. Mua vähän ahistaa, kun ajattelen sitä. Oon tosi onnellinen siitä, että oon saanut tutustua kaikkiin näihin ihaniin ihmisiin ja työskenteleminen täällä on huomattavasti helpompaa, kun tulee toimeen kaikkien kanssa.

Toinen asia, jota tulen kaipaamaan, on mun ihanat hevoset ja niistä tärkein tietysti Alvi ja hyvänä kakkosena tulee kaikki muut mun hoidokit. Puolet hevosista jotka seisoo C:n tallissa, on ollut täällä koko sen ajan, kun olen ollut täällä. Loput 3 hevosta sitten vaihtelee kuukausien välein, paitsi, että Alvi meillä oli talvella vähän pidemmän ajan ja nyt se on ollut muutaman kuukauden taas. Kaikki hevoset on tässä ajassa oppinut tuntemaan läpikotaisin ja  ei niitä voi olla rakastamatta! Mitä pidemmän ajan näitä hevosia hoitaa, niin sitä parempaa huolta niistä haluaa pitää.
Kolmas asia, jota tulee ikävä, on tää työ kokonaisuudessaan. Se kun saa ratsastaa joka päivä, sitten mennään kisoihin ja näkee samoja tyyppejä joka kerta, se tunne kun hevoset hyppää hyvin kisoissa ja niistä saa olla ylpeitä. Pääsee kivoihin kisoihin ja näkee hyviä hevosia ja ratsastajia, kaikki on niin erilaista mitä suomessa. Pääsee seuraamaan 150 cm gp luokkaa livenä ja näkee sen uskomattoman yhtenäisyyden tunteen mikä on katsomossa, kaikki elää siinä hetkessä mukana, jokaisessa hypyssä. 
Rennot iltapäivät, kun ei oo liikaa tekemistä ja saa rauhassa harjata ja hoitaa hevosia, siivoilla varustehuonetta ja ilma on ihanan lämmin ja jalassa vain shortsit. Sitten töiden päätteeksi istutaan porukalla ulkona ja juodaan yhdet tai kahdet ja pelataan korttia.

Me oltiin eilen meidän uuden Puolalaisen ratsastajan kanssa beachpartyissä ja siellä oli myös yks tyttö jonka tunnen, sillä on hevonen täällä. Bileet oli isolla jalkapallokentällä ja siellä oli paljon juomatelttoja ja sit 2 kenttää pelata rantapalloa. Itse join vähän liikaa ja me tansittiin kahdestaan sen puolalaisen kanssa sellasella lavalla ja ihan tunteella. Mut tanssiminen on vaan ihan parasta ja ei mua oikeastaan kiinnosta mitä muut musta ajattelee ja en mä varmaan niin huonosti tanssi, että mun pitäs hävetä :D

Anteeksi kuvan laatu! Illalla ei ollut tarpeeks valoa ottaa kuvia ilman salamaa. Tuon mun mekon ostin pari kuukautta sitten ja eilen sen laitoin ensimmäistä kertaa päälle. Pituutta sillä on reilusti yli polven, eli ei mikään pitkä mekko ole :)

Mä jatkan nyt sunnuntain viettoa ja raahaan itseni ulos aurinkoon makaamaan. Aurinkoa on luvassa taas koko ens viikoksi, joten hyvillä fiiliksillä! C ja sen tyttö, sekä hevosenhoitajansa ovat espanjassa euroopan mestaruuksissa koko ens viikon, joten mun pitää ratsastaa C:n hevoset. Mutta sehän on vain mainiota näin toiseksi viimeiselle viikolle! Lisäksi mulla on myös Zamiran liikutus, joten ratsastushousut joutuu koville, kun päivässä on 4-5 hevosta ratsastettavana.
Hauskaa sunnuntaita kaikille! :)

7 kommenttia:

  1. Elä ihmeessä jätä kypärää sinne sillä sitä voi käyttää suomessa ns.2 kypäränä.

    VastaaPoista
  2. Moikka, täällä kirjoittelee 17-vuotias tyttö !

    Kaipaisilisin kipeästi apuasi muutamiin kysymyksiin. (liittyen heppatöihin ja niiden etsimiseen, hakuun jnejne)

    Saisiko sinulle laitettua sähköpostia ?

    -katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa laittaa! Osoite on alina.tiikkainen@gmail.com
      :)

      Poista
    2. Kiitosta, pistän tänään säpöä tulemaan !!

      Poista
  3. Ihana postaus jälleen!<3 Olet kyllä niin hyväsydämminen ihminen kun olla voi. Super kauniskin! Ilo lukea hyviä kirjoituksiasi, jatka samaa malliin ja tsemppiä loppurutistukseen! <3

    VastaaPoista
  4. Joko olet suomessa? :D Innolla odotan postausta, oot niin ihana!

    VastaaPoista