Kaksi vuotta maailmalla!

Tämä postaus tulee vähän liian aikasin, sillä 2 vuotta mun ulkomaille lähdöstä tulee täyteen vasta parin viikon päästä, mutta ei se ole niin tarkkaa!

2 vuotta sitten olin kotona erittäin jännittävissä tunnelmissa. En ollut koskaan kuvitellut lähteväni ulkomaille töihin ja jännitys oli aivan hillitön! Eniten mua jännitti kieli, sillä olin silloin vielä epävarma kielenkäyttäjä.

Ensimmäinen kohdemaa oli siis Saksa ja olin siellä töissä about vuoden. Vaikeuksia siellä aiheutti joskus kieli ja suurin puute oli englanninkieliset tv-ohjelmat. Kaikki oli dupattu saksaksi, joten en ymmärtänyt mitään. Silti me katottiin päivittäin telkkaria. Henna sentään ymmärsi jotain. Talliporukka otti mut hyvin vastaan, sekä kaikkien mielestä oli aina jotenkin siistiä kun tulen suomesta! Aina ne suomen kielelle jaksoivat nauraa ja vitsailla mun ja Hennan kustannuksella. Lopussa ne jo alkoivat vaatimaan, että me alettais puhumaan Hennan kans englanniksi keskenämme.
Saksa alkoi tuntumaan melko kotoisalta maalta jotenkin ja kaikesta tuli sellaista tuttua ja turvallista.

Kaikki meni jotenkin omalla painollaan. Opin paljon asioita lyhyessä ajassa ja tulin kokoajan varmemmaksi hevosenkäsittelijäksi. Ulkomailla asuminen ei ollut enää sellaista niin uutta ja jännää ja hienoa. Saksan kieltä opin hieman ja esim. kaupassa asioiminen oli mukavampaa ja kisojen verkka-alueella ymmärsi muita ihmisiä ja pystyi vähän kommunikoimaan. Välillä toki tuli sellasia hetkiä, et "voi vitsi, mä asun saksassa ja teen töitä eläinten kanssa joita rakastan" ja saan siitä rahaa. Se tuntui välillä niin hienolta! Ja tuntui, et mun pitää jotenkin todistaa itselleni jotain pysymällä siellä mahdollisimman pitkään.

Vuosi meni nopeasti, koska välissä kävin suomessa kahdesti lomalla, olin belgiassa 5 viikkoa töissä ja oltiin espanjassa vielä 7 viikkoa kisoissa. Mut silti tuntuu, että siitä on jo ikuisuus kun ensimmäisen kerran lähdin maailmalle. Saksassa maana on ihan kiva asua. Hevosenhoitajan palkka ei ole päätä huimaavaa, mutta ruoka on halpaa ja kaupasta löytyy kaikkea mahdollista! Lisäksi vaatteet on melko edullisia ja valikoimia on paljon.


Sveitsiin tuleminen oli astetta helpompaa mitä aikanaan Saksaan meneminen. Tiesi suunilleen mitä on vastassa, eikä asettanu odotuksia liian korkealle.
Mut otettiin heti alusta asti tosi hyvin vastaan ja mun olosta tehtiin mukava ja kotoisa. Pääsin ikäänkuin osaksi isoa perheentapaista tiimiä! Oli taas niin jännää ja hienoa tulla täysin uuteen maahan jossa ei ikinä ollut käynyt. Kaikki meni aluksi tosi hyvin ja sveitsi vakuutti mut kauneudellaan ja sveitsiläiset ihmiset lämminhenkisenä porukkana.

Tällaisesta melko passiivisesta, vähän sulkeutuneesta ja hillitystä suomalaistytöstä on tullut poskisuudelmia antava suurta hymyä kantava nuori nainen. Tämä ihmisten positiivisuus on saanut mun asenteen muuttumaan.
Kaikki ovat niin ystävällisiä toisiaan kohtaan, kaikkia tervehditään, myös tuntemattomia ihmisiä ja yleensä kolme poskisuudelmaa antamalla. Aluksi se tuntui ihan oudolta, mutta nyt siihen on tottunut ja se liittää mut tähän porukkaan. Suomen pitäisi ottaa länsieuroopan maista mallia monessa asiassa! Suomessa on liikaa masentunutta porukkaa ja ihmisillä on liikaa epämääräisiä odotuksia toisiaan kohtaan. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus! Rakastakaa lähimmäisiänne ja näyttäkää se. Ja välittäkää lähipiirinne ihmisistä, pitäkää yhteyttä, menkää juttelemaan.
Täällä meillä tallilla on montakymmentä ihmistä joka päivä ja kaikki ovat hyvää pataa keskenään. Kaikki ihmiset eivät ole helpoimpia persoonia ja eivät tee aina oikeita ratkaisuja elämässään, mutta ei sellaisia ihmisiä silti tarvi sulkea ulkopuolelle. Jokainen pitäköön omat ajatukset itsellään ja ollaan muille ihmisille mukavia.

Suomi-Alina vs. Sveitsi-Alina ja uusia Alina!

Kahessa vuodessa oon kehittynyt ihmisenä ihan älyttömästi! Kuten jo aikaisemmin sanoin, olin aikaisemmin kokematon, epävarma ja vähän sulkeutunut. Tällä hetkellä olen paljon varmempi itsestäni ja mulla on niin paljon hyviä kokemuksia joista riittää muistelemista. Musta tuntuu, että nämä 2 vuotta ovat olleet mun elämän parasta aikaa ja paras asia joka mulle on tapahtunut! Tätä mä tarvinkin. Lukion jälkeen junnasin vain jotenkin paikallani, enkä saanut mitään aikaiseksi. Nämä 2 vuotta on antanut mulle erinlaisia näkökulmia elämään. Aina ei tarvitse jäädä tuttuun ja turvalliseen, vaan pitää mennä mukavuusalueiden ulkopuolelle ja yrittää. Antaa elämän näyttää mitä sillä on annettavaa. Vastoinkäymisiltä ei toki ole vältytty, mutta ne kasvattaa vahvemmaksi ihmiseksi.
Nobody said it was easy
No one ever said it would be this hard
Oh take me back to the start

Koti-ikävä on ollut se isoin pahan olon aiheuttaja, mutta jokainen kestetty päivä vaan vahvistaa mua. Koti-ikävän selättämisessä on auttanut ihan vain työnteko ja sitten yhteiset hetket muiden ihmisten kanssa, sekä musiikin kuunteleminen (joka toki tekee sen joskus vielä pahemmaksi)

Nyt on potkaistu käyntiin vuosi 2013 ja sen saa mut iloiseksi, odotteliaaksi ja uteliaaksi. Toivon, että vuona 2013 kehityn paljon ratsastajana ja hevosenkäsittelijänä, sekä ihmisenä. Toivon, että musta tulee vielä vahvempi ja itsevarmempi aikuinen.