keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Still here..

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Välillä tuntuu, että ei enää jaksa kirjottaa, mutta sit taas piristää positiivinen palaute blogista. Silti täällä on välillä vähän turhan hiljaista, molemmissa päissä.

Oon ollu alkuviikon ihan romuna ja lähinnä henkisesti. Tuntuu, että en kestä enää hetkeäkään täällä ja ajatukset on kokoajan suomessa. Oon ollu tosi hermostunut, kun on ollut niin paljon hevosia ratsastettavana (eilen 5 ja tänään 6) koska kaikki jostain syystä on yhtäaikaa lomalla tai saikulla. Tuntuu, että mulla ei vaan riitä resurssit. Tänään mulla oli liikutettavana saman verran hevosia, mitä normipäivänä meidän ratsastajilla ja lisäks mun piti laittaa hevoset kävelykoneeseen ja siivota illalla parikyt karsinaa. Olin niin hermona koko päivän ja oikeasti ensimmäistä kertaa täällä oloaikana mietin tosissani lopettamista ja suomeen palaamista lopullisesti. Mietin jo, et yrittäisin etsiä uuden groomin C:lle ja sit voisin hyvällä omallatunnolla lähteä. Vaikka C sanoikin mulle maanantaina, että ei halua et lähen ees ens syksynä, koska hyvää groomia on niin vaikeaa löytää. Kauheaa ajatella, että pitäs kestää vielä 6-7 kuukautta, kun yks päivä jo tuntuu kauhealta taistelulta ja meinaa olla hermoromahduksen partaalla.
Mut veikkaan, että mun olo johtuu osaksi siitä, kun meillä on nyt niin paljon työtä ja ei ketään töissä ja sit kun mun ajatukset on vielä suomessa. Kauhean vaikea palata tähän elämään, kun pääsee tottumaan sellaseen normaalin ihmisen elämään. En oo nyt puolentoista viikon aikana käyny missään muualla kuin töissä ja oon viettänyt joka ikisen illan yksin mun huoneessa. Oon ollu joka päivä ratsastushousut jalassa, meikittä, tukka pipon alla ja pahimmassa tapauksessa sanonut päivän aikana pari lausetta. Joten ei kait se ole ihmekkään jos meinaa olla pönttä vähän sekasin.

Nyt tuli melkoista angstia, mutta eiköhän tää tästä paremmaksi käänny, kun porukka tulee takas töihin ja kevät tulee.. Mut kuten huomaatte, mulla ei ole ketään kelle avautua, joten päätän sit tehdä sen julkisesti ties kuinka monelle lukijalle. Koittakaa kestää ja toivottavasti tästä ei koidu mulle mitään hankaluuksia.
Kohta on vissiin pääsiäinen :)

Olin muuten eilen taas kouluvalkassa Zamiralla ja meni aika paskasti, kuten tämän hetkiseen teemaan kuuluu, mut ei siitä sen enempää. On mulla onneks mennyt jo paremmin Donatellan kans, kun oon ratsastanu sitä about 8 kertaa nyt ja saan sen ratsastettua jopa metrin päähän pelottavista kulmista, vaikkakin päätä pitää aika hyvästi asettaa sisälle, sillä muuten se ottaa loikan ulospäin. Ihan uskomatonta, että joka ikinen kerta kun ratsastan kulmaan, se kyttää ja joka ikinen kerta yrittää olla menemättä sinne ja jos vähääkään päästän asetusta ulospäin, se juoksee alta. Ei mitään tsäänssejä.
C:n tyttö oli tosiaan siellä Italiassa kisoissa viimeviikolla ja se voitti 3 luokkaa joista yks junioreiden gp-luokka ja lisäks se sijoittu kaikissa muissa luokissa joissa se ratsasti. Et ihan jees!

8 kommenttia:

  1. Ihan normaalia tuo on :) Ehdit vain tottua Suomeen ja toisaalta vietit täällä vain lyhyen ajan, mikä myös varmaan painaa mieltä. Eri juttu jos pääsisit Suomeen kunnolla tylsistymään.

    Eikös sulla alkanut koulu Suomessa..?

    VastaaPoista
  2. on varmaan aika ahdistavaa..voi vaan kuvitella miltä tommoinen tuntuu..
    voimia ja tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
  3. Ihana, että jaksat postata. Minusta ainakin on ihan ok avautua blogissa, jos ei muutakaan paikkaa ole. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Tää on yks parhaimmista blogeista mitä luen!

    VastaaPoista
  5. hyvävaan et purkaudut edes jonnekkin toivottavasti helpottaa :) tsemppiä sinne !

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän kyllä et ei oo kivaa jos kaiket päivät yksikseen tekee töitä eikä oo mitään irrottautumista.. Mutta kiva kun jaksoit silti postata! Ja mieti haluatko lopettaa, yksi kaverini sanoi katuvansa sitä että lopetti niin helpolla kun itse oli ulkomailla heppatöissä, on kuitenkin koko loppu elämä aikaa tehä kaikkea muuta :)

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä ja voimahaleja! Kyllä sä pystyt siihen, ja kohta taas helpottaa ja totut taas normaaliin työrytmiin. :) Älä jätä peliä nyt kesken, loppupeleissä puolivuotta on tosi lyhyt aika, ja sulla on Suomessa sitten sen jälkeen koko loppuelämä aikaa! :)

    VastaaPoista
  8. Hei tää on parasta kun kirjotat suoraan sun fiiliksiä, eihän tästä ois mitään "hyötyä" meille muille groomin uraa miettiville, jos kaunistelisit kaikkee. Voimia sinne! :)

    VastaaPoista