sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Itsevarmuus hakusessa

Miks musta on tullut kauhea nössö? Kun tulin tänne, olin tosi varma hevosten kanssa, mutta nyt pelkään välillä ihan turhaan. Lähinnä mua jännittää ratsastus jos hevonen on uusi tuttavuus. Mua jännittää jo selkäännousussa se, että entä jos se hevonen vaan lähtee täyttä laukkaamaan ja en kerkeä edes selkään. Mitä kaikki sitten ajattelis? Ja jos nyt potkasen tätä hevosta vähän, kun se ei kuuntele mun pohjetta, niin saankohan siitä kauhean vihaisia katseita ja hevonen on sen jälkeen pilalla? Sit seuraavana päivänä sen hevosen ratsastaja huomaa kuinka se hevonen on aivan pilalla kun vaikka vedin liikaa sisäohjasta.
Maastossa jos hevonen alkaa temppuilemaan, kuvittelen heti kauhean tarinan päässäni siitä, että tipun, hevonen karkaa ja juoksee auton alle ja siinä menee auto, sen matkustajat ja 300 000 maksava hevonen. Palaan talliin kävellen ja saan halveksivia katseita, pakkaan sillä sekunnilla laukkuni ja lähden kotiin.
Musta vaan tuntuu, että ei onnettomuuksia hevosten kanssa tapahdu jos on hyvä ratsastaja. Ratsastaja voi estää onnettomuudet reagoimalla oikein kaikissa tilanteissa. Hevosten kans pitää osata ja pitää olla tosi hyvä ja tietää kaikki asiat.
Suunilleen kerran viikossa mulle tulee sellanen olo, että ei musta oo tähän hevoshommaan. En vaan oo koskaan tarpeeks hyvä ja en voi ikinä kohdella hevosia niinkuin ne ansaitsevat. En tuu ikinä pärjäämään tässä hevosmaailmassa ja varsinkaan suomessa, sillä siellä on paljon ihmisiä jotka ovat vain katkeria ja kateellisia selän takana puhujia, eikä toisen onnistumisista osata iloita. Jos on hyvä ratsastaja, niin sit on vaan muka rikas tai lellitty. Ihmiset eivät vain osaa iloita toisten puolesta ja pitää yhtä, vaikka harrastus ja päämäärät ovat samat.
Mut eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi sunnuntaiangstia ja pahoittelen taas. Mulla on vaan tällä hetkellä sellanen ihan sekava olo. Ei tää kirjoituskaan meinaa onnistua, kun joudun pyyhkimään jokatoisen kirjaimen.
PS: Täällä on kevät


7 kommenttia:

  1. kyll se siitä kuule! kukaa ei ole täydellinen, eikä aina voi onnistua.. Virheistä oppii! (: Hymy huuleen vaan niin kyllä se taas iloksi muuttuu(:

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa siltä, että olet IHAN LIIAN vaativa itseäsi kohtaan :) Mutta toisaalta sellaisella asenteella myös kehittyy!

    VastaaPoista
  3. Samat fiilikset täällä (Saksassa). Tai tuntuu, että nämä elukat toimii jotenkin erilailla kun Suomessa, eikä niitä osaa "lukea". Itelläni ainakin hyppää pulssi kahteensataan kun pitää ratsastaa, etenkin jos valmentaja on paikalla. En oikein luota häneen, hän teettää liian vaikeita tehtäviä liian vaikeilla hevosilla ja jos hevonen riehuu, hän vain nauraa ja maiskuttaa lisää, jotta tippuisin :S Lisäksi tallin ratsastajan edessä tulee paineita, hän ei sileällä osaa paljon paskaakaan ja saan hevoset kulkemaan häntä paremmin, mutta tästä "suuttuneena" hän on todella pedantti esim pienistä istuntavirheistä jne :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheeta tuollanen, et tahallaan haluu et tiput! Mut juu, itestäkin tuntui koulutunneilla välillä, että ne tehtävät on aivan liian vaikeita mulle, koska en saanut muuta kuin huutoa ja ihmettelyä, en yhtään kehuja :o Ja yritin kyllä kaikkeni, mutta lopulta kaikki vain levisi käsiin.

      Poista
  4. Nyt asennemuutosta ;)

    Tottakai jokainen joka toimii hevosten kanssa tietää riskit, ja mitä kaikkea voi tapahtua. Jos on tapahtuakseen, niin sitten se tapahtuu. Shit happens ja niin edespäin!

    Tottakai rutiini ja nopeat refleksit edesauttavat kaikkien turvallisuutta, mutta kyllä niille huipuillekin sattuu ja tapahtuu. Tai on jossain kohtaa sattunut ja tapahtunut ;)

    Ja onneksi et ole yksinäsi noiden fiiliksien kanssa. Kyllä sitä aina mietti niitä kisatykkejä talutellessa että:
    "tää maksaa sellasen muutaman satatuhatta, diudiu... Entäs jos tää nyt liukastuu kun se vaan vähän loikkii tässä laatoitetulla pihalla...? " :D

    Älä anna noiden kamalien ajatusten liikaa täyttää päätä! On hyvä tiedostaa eläimen arvo, mutta se ei saa olla liikaa mielessä! Ja muiden mielipiteet voi antaa olla omassa arvossaan, jos ei niitä kukaan tule henkilkohtaisesti sanomaan sinulle.

    Iloisempia kevätpäiviä sulle :)

    VastaaPoista
  5. Olet kirjoitellut, että tuo sun työnantajasi C haluaa sut pitää siellä - ei hän varmasti turhaan niin sanonut, vaan arvostaa työtäsi ja tietää, että teet parhaasi.

    Jokainen hevosihminen myös tietää, että hevosten kanssa ei voi mikään olla 100 % varmaa, ne kun ovat eläimiä eikä koneita. Ja hevosten kanssahan ei voi koskaan tulla "valmiiksi ja täydelliseksi", vaan aina ja joka päivä oppii uutta.

    Toivottavasti kevään aurinko ja lämpö piristävät oloasi, ja ihan kohtahan se kesäkin jo tulee :)

    VastaaPoista