Ratsastuskuvia+ video!

Sain tänään kerrankin kuvaajan paikalle kun ratsastin, tai siis kameran paikalle. Ratsastin eka yhen myyntihevosen Jacquin ja sen kans ei menny ihan kuin elokuvissa... Mut siitä on muutama kuva. Sit ratsastin Exellen ja se oli tänään ihan laiska ja kankea kuin rautakanki eikä tullut kovin hyvää matskua, mutta parempi kun ei mitään. Exelle ei tosiaan oo mikään myynti/kisaheppa vaan ihan harrasteheppa.

Lisään tähän vielä eiliseltä pienen videon. Kauheeta huomata taas, että mun sisäkäsi heiluu ihan sikana, vaikka en sitä ratsastaessa edes huomaa :o mut siis en mä sahaa, käsi ei vaan pysy paikallaan.

Vuosi täynä!

Eilen tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun tulin tänne. Muistan mun ensimmäisen päivän kuin eilisen. Kaikki oli jotenkin tosi sekavaa ja olin aivan hukassa. Viikossa kuitenkin opin tavoille ja oikeastaan vasta nyt yhden vuoden jälkeen oon tullu tosi hyväksi mun työssä ja nyt olis aika lähteä. Tässä työssä tarvitaan paljon oman järjen käyttöä ja järjestelmällisyyttä. Pitää osata aikatauluttaa koko päivä pikkutarkasti.
Täytyy kyllä myöntää, että mun keskittyminen on viime viikkoina ollut vähän huonoa ja näin ollen on tullut vähän sanomista joistain pikkuasioista. Mun pitää nyt vaan koittaa tsempata nää viimeiset 7 viikkoa ja tehdä parhaani ja jättää itsestäni hyvä kuva muille.
Otin äsken yhden mun matkalaukuista alas kaapinpäältä ja pakkasin siihen kaikki mun talvivaatteet sekä kengät joita en enää tarvi ja se on nyt jo melkein täynä, mutta vaatekaappi ei todellakaan. Pitäs kaikki loput kamat ratsastuskamppeista lähtien saada mahtumaan toiseen pienempään matkalaukkuun. Oon kauhee hamstraaja, vaikka sainkin jo ison paperikassillisen täyteen vaatteista jotka annan pois. Mutta enköhän mä saa kaiken mahtumaan jotenkin. Se on sitten eri asia, että miten selviän kaikkien laukkujen kanssa junaan ja lentokentälle. Lennän muuten tosiaan 31.7, jos en ole sitä jo ilmoittanut.

Tänne on nyt vihdoin tullut kesäkelit ja se on kyllä muuttanut omaa mielialaani. Välillä toki pitää tuskastella kuumuutta, esim. kisoissa tai ratsastaessa, mutta en silti valita! Lisäksi oon ollut onnellinen, koska mun lempiheppa Alvi tuli takaisin C:n talliin. Toivottavasti se nyt pysyis täällä yhtä kauan kuin minäkin, koska en halua päästää sitä lähtemään enää toista kertaa, se on niin ihana ja rakas hevonen <3

C lähtee huomenna viikoksi kisoihin Saksaan tyttönsä kanssa, joten mulla on edessä kiireinen viikko, kun pitää ratsastaa ja juoksuttaa C:n hevoset päivittäin, sekä organisoida laitumelle laittamiset sun muut. Mut aina mä oon siitä selvinnyt ja sen on ihan rentoa välillä kun pomo on poissa ja saa itse tehdä enemmän päätöksiä ja järjestellä omat tekemiset. Ens viikoksi maanantaita ja tiistaita lukuunottamatta on luvattu hellettä, joten me laitetaan hevoset laitumelle kuudelta aamulla ja sit ne tulee sisälle jo puoli yhdeksän maissa. Oikeastaan ihan kiva, kun saa taas ratsastaa vähän enemmän.

Mulla on tänään vapaapäivä, aamutallia lukuunottamatta ja tarkotus olis kattoo leffoja koneelta ja illalla ehkä pitkästä aikaa hölkkäämään.

2 kuukautta

Kuten oote varmaan huomanneet, blogini on ollut melko hiljainen viimeiset viikot. Ei vaan oo ollut yhtään innostusta kirjoittaa, eikä ole oikein nytkään. Tulin vain ilmoittamaan, että kahden kuukauden päästä palaan takaisin suomeen! Mua jännitää jo nyt. Mun pitää alkaa ihan oikeasti elämään ihan erilaista elämää suomessa pitkän tauon jälkeen. Viimeksi olen asunut suomessa vuonna 2010. 2011 vuoden alussa lähdin ensimmäistä kertaa groomiksi ulkomailla. Siitä asti olen ollut kokoajan menossa ja suomessa olen ollut pisimmän ajan viime keväänä suunilleen puolitoista kuukautta. Kokoajan olen lentänyt paikasta toiseen, pakannut matkalaukut ja purkanut ne. Nyt olisi viimeinen jakso lopuillaan ja sen jälkeen edessä on kaikkea "uutta" ja jännittävää. Tyhmää ajatella tuolla tavalla, sillä muutama vuosi takaperin asuin suomessa ja opiskelin ja syksyllä olisi edessä sama juttu. Toki se on vähän eri asia, kun muutan uudelle paikkakunnalle ja saan ensimmäisen "oman" kämpän, toivottavasti ilman kämppäkavereita! Se siitä tekeekin niin jännää ja uutta. Lisäksi ootan vaan niin paljon sitä, että saan vihdoin elää elämää jossa en ole hevosissa kiinni periaattessa ympäri vuorokauden. Sitä jaksaa aikansa, mutta jossain vaiheessa minulla ainakin tulee raja vastaan.

Kisakausi on täällä jo hyvin käynnissä, mutta kesäilmoista ei ole tietoakaan! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tosi kylmiä ja sateisia ja ollaan saatu nauttia auringosta vain pari kertaa. Jopa lumisadetta ja rakeita ollaan saatu niskaan, toukokuussa!! Koko loppuviikoksi on luvattu kylmää ja jopa vain 5 lämpöastetta. Oulussa nautitaan viikkotolkulla jatkuvista helteitä, joka tekee mun olemisesta täällä vieläkin hankalampaa. Oon aina jotenkin allapäin jos on huono ilma ja sillon varsinkin on koti-ikävä. Mutta eiköhän se kesä tänne eteläänki tule jossain vaiheessa ja sitten viimeiset 2 kuukautta menee nopeasti. Heinäkuussa tänne tulee tyttö suomesta joka sitten ottaa mun paikan C:n groomina kun lähden heinä-elokuun vaihteessa. Oon tyytyväinen, koska itse hommasin seuraajan itselleni, vaikka se ei todellakaan ollut mun velvollisuus. Oon vaan sellanen ihminen, että en halua jättää ihmisiä "pulaan" vaikka mun ei tarvisi siitä edes huolehtia. Olen itse nähnyt sen monta kertaa ja ollut siinä tilanteessa, kun kaikki vaan häipyy ja töitä on niin paljon, että ei riitä vuorokaudessa tunnit. Itse tykkään varautua ja pitää lupaukseni, vaikka kuinka olisi koti-ikävä ja tekisi mieli ottaa ensimmäinen lento suomeen. En myöskään halua pettää itseäni ja vaan heittää hanskoja tiskiin. Mun pitää päästä omien huonojen fiilisten yli ja koittaa nähdä asian positiiviset puolet, vaikka välillä se ei meinaa onnistua. Arvostan ihmisissä sisua ja nöyryyttä, en luovuttamista.

Viime viikot ovat menneet aikalailla saman kaavan mukaan, päivästä toiseen. Ratsastettua on tullut jonkun verran Exellellä, sillä hevosella jolla aloitin ratsastamaan ensimmäisenä kun tulin tänne vuosi sitten. Mun istunta on parantunut niin paljon vuodessa, että Exelle on aivan kuin eri hevonen mun alla. Lisäksi viimeaikoina oon ottanut itseäni niskasta kiinni  ja yrittänyt ihan oikeasti ratsastaa, enkä pelkästään liikuttamaan hevosia kokoajan kelloa katsoen. Olen haastanut itseäni saavuttamaan asioita ja olen kokenut paljon onnistumisia. Lisäksi sain kehuja siitä, kuinka mun istunta on nyt aika hyvä. On vaan ollut niin hienoa, kun on saanut ratsastaa vaikka en aluksi ollut mikään paras ratsastaja. Ja olen oppinut niin paljon, vaikka en ole paljoa saanut valmennuksia tai mitään. Oon oppinut ihan itse ja hevoset on opettanut mua, sekä toki paaaljon olen oppinut pelkästään ammattiratsastajia seuraamalla.
Ootan innolla sitä, että suomessa hommaan jonkun kivan vuokrahevosen, jonka kanssa voin jatkaa tavoitteellista ratsastusta ja tulla vielä paremmaksi ratsastajaksi. Tää on yks asia jossa voi oppia rajattomasti ja se tekee siitä niin parasta.

Tää postaus oli taas lähinnä tällasta pohdintaa, vaikka monia lukijoita ilmeisesti kiinostaa lukea ihan perus arjesta, mutta en mä oikeesti jaksa kirjottaa siitä enää. Lukijoille se voi olla tosi mielenkiintoista luettavaa, koska se on niin erilaista mitä suomessa, mutta mä en vaan jaksa enää toistaa samoja asioita ja olen pahoillani siitä. Jotenkin kummasti mua alkaa aina väsyttämään kun kirjotan tätä blogia..

 

Exelle. Ensimmäisiä maastoreissuja viime vuoden kesäkuussa

Blogi veteilee viimeisiään..

Kyllä se nyt vain on niin, että ei tähän blogiin tule enää kirjoitettua entiseen malliin. Harmittaa, kun olen saanut kivasti lukijoitakin, mutta ei mulla vain ole mitään motivaatiota enää kirjoittaa. Mitään erityispostauksia tai mielipidepostauksia ei vain kertakaikkiaan jaksa alkaa väsäämään. Normi arjesta tulee välillä kirjoitettua, mutta tuntuu, että sekin on vain saman toistamista. Aina on koti-ikävä ja sen sellaista.
Mulla on tullut nyt raja vastaan. Oon ollut pari vuotta nyt ulkomailla töissä ja elämässäni ei ole ollut työn lisäksi paljoa mitään muuta. Paljon olen oppinut itsestäni sekä hevosista ja monet asiat ovat parantuneet, mutta nyt on vain aika alkaa pikkuhiljaa palaamaan takaisin normaaliin elämään. Nyt olis vielä tämä kesä (touko-, kesä-, heinäkuu) jäljellä ja sen kyllä jaksan kun ajattelen sitä, että muutos on tulossa.
Oon miettinyt,että lähtisin jo heinäkuun puolessa välissä ja lomailisin ihan kunnolla kerrankin, niin jaksais sit alkaa opiskelemaan. Mutta se on nyt vielä ihan auki. Raha-asiat taas mietityttää...

Työmäärä mulla on nyt taas vähän lisääntynyt, kun hevoset ovat päässeet laitumelle. Mutta kyllähän kesän myötä mieliala ja jaksaminen parantuu huomattavasti ja onhan se hevosille kiva, kun ne pääsee päivittäin laitumelle.
On se jännä, että miten oon aivan eri ihminen kun on aurinkoista ja lämmintä. Talvella oon tyyliin kokoajan ihan masiksessa.
Päivät ovat olleet ihan tavallisia. En oo juurikaan ratsastanut viime aikoina, jos maastoilua ei lasketa. Lauantaina ratsastin yhden hevosen ja koko viikolla ratsastin ehkä 2 kertaa. Huomenna C ei ratsasta, joten mun pitää juoksuttaa 3 hevosta ja ratsastaa 2. Ihanaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ihan kunnolla!
Heinäkuussa Zamiran omistaja lähtee lomalle neljäksi viikoksi, joten saan ratsastaa Zamiran joka päivä! Oon jo kinunnut C:ltä valmennuksia.. Sit mun pitää myös saada pari kertaa kuvaaja kun ratsastan, että saa sitten viimeiset ratsastukset ikuistettua ja saa mukavia muistoja kuvien muodossa.

Nyt ei taas vaihteeksi oo mitän kuvia, koska ei mulla oo kameraa tai mitään ikinä mukana töissä. Saati aikaa ottaa kuvia.
Mut laitan tähän nyt pari lifestyle tyyppistä kuvaa. Ostin tässä joku aika sitten ihanan uuden topin ja se oli mulla päällä C:n tytön synttäreillä.

Onnistunut kisaviikonloppu

Keskiviikkoyönä pakkasimme 4 hevosta rekkaan ja lähdimme ajamaan kohti Ranskaa ja Pariisia ja international kisoja Chantillyssä. Mukaan lähti 2 hevosta C:ltä ja 2 hevosta C:n tytöltä L:ltä.
Matka meni lähinnä nukkuessa. Perillä olimme aamulla seitsemän aikaan ja olimme ensimmäiset paikalle saapuvat. Torstai oli rento päivä, koska ei ollut vielä kisoja, pelkästään eläinlääkärin tarkastus ja hepat ratsastettiin sileällä. Illalla me oltiin ihan poikki ja mentiin nukkumaan jo yhdeksän maissa.

Karsinat oli ihan kivat, vaikkakin ne oli vähän pimeät ja suljetut, mutta nurmipohja oli kyllä iso plussa. Hepat saivat syödä ruohoa joka päivä paljon.

                     Spaicy Girl

                     Anastasia

Perjantaina sit alkoi kisat ja Spaicy hyppäs 120 cm puhtaasti ja sijoittuen ja Anastasia 130 cm yhdellä pudotuksella.
Lauantaina Spaicy hyppäsi jälleen puhtaasti 125 cm ja sijoittui viidenneksi. Anastasia otti taas yhden alas 135 cm luokassa. Lauantaina oli aamulla pirun kylmä ja pitkin päivää satoi vettä ja rakeita. Välillä silti paistoi aurinko, mutta kovalta tuulelta sitä ei tuntenut. Se sitten kostautui aurinkorasvattomuuden ja poltin naamani. Otsa ja nenänvierus menettivät nahkansa ja kipu oli aika kova.
Sunnuntaina laitoin sitten arskarasvaa, mutta kasvoihin sattui silti ja iho hilseili. Sunnuntaina aamulla Spaicy hyppäs 130 cm, mutta ei mennyt ihan putkeen. Se kävi jotenkin aivan kuumana ja C:llä ei ollut kontrollia. Me oltiin tosi yllättyneitä, että miten sillä oli vielä niin paljon virtaa kolmantena päivänä, kun yleensä se väsyy. Siitä on kyllä tullu tosi hyvä heppa!

 

Sunnuntaina anastasia hyppäsi 140 cm luokan ja se oli tamman toinen tällä korkeudella. Se meni kuitenkin todella hyvin ja tulia vain yksi pudotus. Anastasia kuitenkin hyyppäs super hyvin ja se on tulevaisuuden lupaus! C sanoi, että sen ei tarvi tehdä muuta, kuin antaa vähän enemmän pohjetta ja se hyppää sen radan ihan kuin jonkun treenaustehtävän. Se on tosi kapasiteetikas hevonen. Yhdellä pudotuksella saatiin sijoitus 12 siinä luokasa, mutta me kerettiin jo lähteä ennen palkintojenjakoa. Sunnuntai oli yhtä odottelua, koska se 140 cm grand prix alkoi myöhässä vasta joskus 15 vaille 5. Puoli 7 me päästiin ajamaan kohti Sveitsiä ja kolmelta aamuyöstä oltiin perillä. Kotimatka meni lähinnä nukkuessa ja tänään mulla on vapaapäivä. Nukuin vain puoli kymmeneen, koska on hirvee nälkä, mut ei oo mitään ruokaa. Oottelen tässä tunnin ja meen syömään muiden kans lounasta ja sen jälkeen pyöräilen kauppaan ostaan ruokaa täksi viikoksi.

Täällä Sveitsissä satoi lunta viikonloppuna, että se siitä kesästä.. Mut kattelin säätiedotuksia ja loppuviikoksi on luvattu taas aurinkoa ja +20 astetta.

Loppuun vielä kuvia kisoista.

Welcome Summer!

JEEEE! Tätä on odotettu! Länsieuroopassa kun ollaan, niin kesän tuleminen oli jo aivan odotettavissa. Kuulemma se tuli muutaman viikon myöhässä, mutta täällä se nyt vihdoin on ja lämpöasteita +20, mutta tuossa auringossa istuessani se kyllä tuntui enemmältä, hiki valui ja kesän ensimmäinen rusketus saatu ;)

                      Battle scars....

Aurinkoinen välipala. "Riisipuuroa" länsimaalaisittain ja appelsiinia.

Ei mulla muuta. Näissä tunnelmissa aloitetaan ens viikko ja me matkaamme neljän hevosen kanssa Pariisiin kisoihin. Eli täytyy kyllä sanoa, että mun elämänilo tuli auringon myötä takas. Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, toimin aurinkovoimalla. Fiilikset on nyt vaan niin hyvät! :))

Kiireviikko takanapäin..

Huhhuh mikä viikko takana! Kuvittelin, että olis iisiä kun porukka palas sieltä Italian kisoista, mutta ei..
Meillä on hevosia enemmän kuin laki sallii ja ratsastajia vain yksi vakkari ja toinen sellanen joka on ratsastanut vain muutaman hevosen päivässä. Sit on vielä ollut kisoja siihen kaiken kiireen päälle.
Mut kisat meidän osalta meni kyllä ihan nappiin. 5/6 radoista meidän osalta puhtaita ja yli puolista sijoitus. Anastasia hyppäsi ensimmäisen 135 luokkansa puhtaasti ja ekasta 140 cm luokasta 2 alas, eka kolmoissarjalta ja toinen sarjalta, eli ei mitään liian isoja virheitä.

Lisäksi kisoissa oli mukana Spaicy ja Stellio ja kisamenestys sitten toi meille asiakkaita, mutta ne oli ihan ihme sakkia. Yhtenä päivänä meillä oli kahdet asiakkaat. Ekojen olis pitänyt tulla aamulla, mutta lopulta tulivat kesken lounastauon ja kokeilivat tusinan hevosia, mutta ensimmäisen esteen jälkeen piti sit tulla alas, kun ei ollu oikeanlainen. Lopulta se homma sit veny iltapäivän puolelle ja mulla oli kauheana hommaa, kun piti vielä itsekkin ratsastaa ja laittaa hevosia kävelykoneeseen. No siinä sitten juoksin paniikissa ympäriinsä, kunnes C soittaa, että tulee uusia asiakkaita ja samoille hevosille mitä aikasemmin. Kys. hevoset oli ratsastattu jo kahdesti sinä päivänä. No eipäs ne hevoset sitten kelvannut tällekkään asiakkaalle. Iltatallin teossa oli kyllä tuli persuksen alla ja puolet tallista jäi siivoamatta, kun kello näytti jo kuutta. Lisäksi C unohti, että meidän piti ratsastaa 2 yksityisten hevosta, niin kiva siina viiden jälkeen alkaa niitä sit ratsastamaan.

C:n talliin on tullut uus kimo hevonen ja nyt meillä on sit kolme hevosta kuudesta kimoja. Voin kertoa, että on kyllä groomin painajainen. Kisa-aamuina varsinkin! Aikasemmin ei ollut yhtään kimoa, mut nyt kaikki alkaa muuttua kimoiksi. Tänään maastoilin sillä uudella kimolla (Colleen) ja se oli oikein mukava. Tässä yks päivä me mentiin kolmistaan maastoon minä, C ja sit L:n groomi ja oli varmaan paskin reissu ikinä. Yksikään hevosista ei ollut johtajatyyppiä, eli siis kaikki kolme hevosta kääntyivät jos yks käänty. Kääntymisiä tulikin melko monta ja laukka-askelia sivuun sekä taakse, keulimisia ja hevosten takapuolet vastakkain paiskautumisia. Se homma oli aivan naurettavaa. Tien vieressä oli heinäpaaleja ja niiden ohittamiseen meni se 5 min. ja hevosten kans kauhea tappelu, melkein pohkeet meni kyljistä läpi. Tuollaiset maastoreissut eivät ole kovin nautinnollisia ja sitä vaan pelkää kokoajan, että mikähän tulee olemaan seuraava pelottava juttu josta pitää kääntyä pois.

Ratsastin eilen ja tänään pitkästä aikaa Zamiran, koska sen uus omistaja on lomalla jossain. No se oli kyllä täydellisyys! Siis se hevonen vaan on niin miellyttävä ratsastaa, että oksat pois. Kaikkiin apuihin se vastaa tosi herkästi ja kaikki on niin helppoa. Tulee itelle ihan sellanen olo, et on hyvä ratsastaja. Istunnan kanssa ei ole mitään ongelmia, ainut että laukassa se painaa vähän kädelle. Mut mulla on nyt tässä viimeaikoina loksahtanut joitain palasia kohdilleen ja kaikki hevoset toimii yllättävän hyvin.
Zamiran uus omistaja on 100% kouluratsastaja ja se ratsastaa aina maneesissa. No Zamira ei siis ollut ollut ulkona kuukausiin, mutta se oli vaan tosi onnellinen, mutta ei ollenkaan tyhmä tai liian villi. Se oli vaan niin täydellinen tänään...

Ostin kisoista uudet ratsastushousut. Kingsland karen housut, saman mallin housut mulla on jo ennestäänkin, mut ne on vaan niin mukavat jalassa, ihan kuin toinen iho. Tuo väri on kivaa vaihtelua harmaisiin ja sinisiin housuihin, joskin se likaantuu helposti ja mulla ei oo siihen mätsääviä huppareita tai paitoja. Pitää ostaa joku ruskea huppari, niin näyttää hyvältä ;)

Mulla on huomenna vapaapäivä ja en tee yhtään mitään. Oon koko päivän sängyssä ja mietin, että miten hitossa selviän seuraavasta viikosta, ja sitä sitä seuraavasta... :D