Laiska päivittäjä!

Viime aikoina ei oo tapahtunu mitään ihmeellistä, ja jotenki ei jaksa ihan normi arjesta kirjotella kokoajan joten siksi postaustaukoa!
Eilen oltiin kisoissa Amandan ja Spacyn kans. Amandan hypättyä 120 cm päin peetä, C:n mies sano, et C ei enää aikaansa ja rahaansa käytä siihen hevoseen ja se lähtee. Toista luokkaa ei sit hypätty ja tamma lähti tänään. Ikää hällä oli 7-vuotta ja elämänsä aikana voittanu 100 euroa ja ollut hyvillä ratsastajilla, mut ei siitä nyt vaan oo paljon mihinkään. Eli siis parempi käyttää aikansa hevosiin joilla on enemmän potenttiaalia, koska tää ei oo mitään harrastelua.
Spaicy hyppäs eilen 120 cm puhtaasti, mut sit 125 cm se otti puomeja alas ja juoksi kauheesti. En tiiä mikä sille tuli ja C ei ollu kovin ilonen. Mua aina pelottaa radan jälkeen puhua ratsastajille jos meni rata päin persettä.. vaikka ei ne ikinä sitä vitutusta oo minuun purkanu. C aina vaan selittää suunilleen jokasen hypyn erikseen ja miksi kävi miten kävi.
Tässä meidän heppa-auto eli lorry!

 Tänään oli kisoissa C:n tytöltä sen 3 hevosta ja C:ltä Ziezo. Ite jäin kotiin ja kisoihin lähti Ziezon omistaja. Mun piti alottaa jo puoli 6 aamulla ruokkimalla kisoihin lähtevät hevoset sekä laittamalla C:n 4 hevosta laitumelle. Kisoihin lähtivät varttia vaille 7. Aamulla juoksutin Donatellan ja Anastasian sekä kävin maastossa Spaicylla. Lisäksi ratsastin vähän sellasella Nelsonilla. Se on sellanen norsun kokonen 11-vuotias ruuna. Sillä on säkää ainaki 180 cm ja leveyttäki ihan tarpeeksi. Se on ontunu vähän lähiaikoina, joten ravasin sillä laukkaradalla 20 min ja kävelin 15 min. Isoksi hevoseksi sillä oli yllättävän helposti istuttavat liikkeet, mut avuille se oli melko hidas, eikä se jaksanu nostaa painavia kinttujaan!

Anastasia on toipunut hyvin viikko sitten sattuneesta onnettomuudesta, mut C on silti sen kans ylivarovainen eikä halua kunnolla rasittaa sitä. Vaikka kyseessä oli vaan ihon paikoittainen palaminen ja kaks vähän syvempää haavaa. Jalka sillä oli pari päivää paksuna, mutta enää ei mitään.

Sain jälleen yllättäviä mut sikahyviä uutisia! Pääsin opiskelemaan Rovaniemen ammattikorkeakouluun restonomialaa! Se oli mulla eka toive. Oon tosi iloinen! Nyt me siirretään opiskelujen alottamista ainakin puolella vuodella ja katon loppuvuodesta, että mitä teen. Kiva tietää, et mulla on nyt suunnitelmia tulevaisuudeksi, eikä pelkkiä kysymyksiä. Tuun varmasti olemaan helpottunut, kun pääsen aloittamaan normaalin elämän. Tää työ on niin rankkaa fyysisesti että henkisesti. Rankkaa tästä tekee myös se, että mulla ei oo ystävät ja perhe lähellä, enkä voi puhua omaa kieltä. Osaan englantia jo erittäin sujuvasti, mut se vaan on niin turhauttavaa kysyä aina kaikilta et do you speak english jos ne kysyy multa jotain ranskaksi tai saksasti... tekis vaan mieli kävellä pois. Toivottavasti oppisin tässä puolen vuoden tai vuoden aikana vähän ranskaakin, ihan vaan mielenkiinnosta!
Sit kun muutan Rovaniemelle, pystyn varmaan kulkemaan kotona kerran kuussa ja lisäksi porukat voi käydä kylässä kun ne kulkee paljon pohjoseen asuntovaunulle. En melkeen ees malta oottaa opiskeluelämää!

1.8 täällä oli joku kansallispäivä. Syötiin illallinen yhessä ja mentiin vuorelle kattoon raketteja. Illalla alko sataan vettä, joten vuorella ei ollu kovin mukavaa. Lisäksi siellä oli kauhee tukos, koska kaikki oli parkkeerannu tien viereen joka oli tosi kapee ja sit tuli ihmisiä ylhäältä ja alhaalta, eikä ne päässy mitenkään ohittaan. Kaikkien alhaalta tulevien (yli 10 autoa) piti sit peruuttaa takas alas...
Täysikuu 1.8

Mulla on huomenna vapaapäivä ja päätin, että lähden Berniin junalla shoppaileen! Saa nähä et raskinko ostaa mitään, mut on ihan kiva katellakkin ja olla jossain muualla kuin kotona kokoajan :) Koitan ottaa kuvia jos kehtaan olla paparazzi!